keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Merikeiju Puolukka

Prahan reissu ei mennyt nukkekoteilun osalta niin kuin ajattelin. Neiti Nimetön tipahti alkumatkasta lattialle ja jalat menivät aivan tuusaksi. Eihän sitä sellaisena mukaan voinut ottaa. Eikä sitten tullut niin etsittyä nukkekoti tavaroitakaan. Lelumuseossa kävimme ja sieltä sain ajatuksia/kuvia itsetekemiseen. Mutta niitä tunnelmia myöhemmin.

Nyt aikoja sitten aloittamani projektin purku tekstiksi. Suunnitelmissahan minulla on tehdä tuohon Kassalan rinnalle 1:12 talo, jonka asukas on Merikeiju Puolukka. Merikeijun halusin olevan nivel nukke. Mutta  taitoni eivät aivan palloniveliin yms riitä, joten kehittelin oman tavan.

Tarvikkeet:
Grillitikkuja
Silmukkaruuveja
Rautalankaa
Pyöreää rimaa
Fimoa
Vertailu mallina käytin Neiti Nimetöntä. Eli katkoin grillitikuista sopivan mittaisia raajoja. Julmetusti rautalankaa pyörittämällä kiinnittelin 1-2 silmukka ruuvia grillitikun päihin, jaloissa käytin 2 silmukan taktiikkaa. Puoleen molempiin päihin ja puoleen vain toiseen päähän.
Kädet valmistumassa
Vartalon unohdin kuvata, mutta sahasin pyöreästä rimasta harteiden levyisen palan, johon porasin pituus suunnassa reiän. Myös kaularankaa varten porasin reiän. Toiseksi sahasin rimasta keskiruumiiksi sopivan pätkän, johon porasin pituus suunnassa kaularankaa varten reiän ja poikittain toiseen päähän jalkojen kiinnitys kohdan. Kiinnitin osat toisiinsa kaularanka grillitikulla ja pyörittelin rautalankaa päälle. Kuva kertoisi enemmän, mutta innoistuin taas liikaa ja unohdin.

Tässä välissä pidin reilun kuukauden tuumatuokion.

Tuumatuokion jälkeen päällystin osat ihon värisellä fimolla. Varpaiden ja sormien kanssa ährättyäni reilun tunnin päätin mennä siitä mistä aita on matalampi ja tehdä tyngät, koska sormien muotoilussa aidan rima on niin korkealla ettei sitä edes näy. Toisin sanoen minulla ei riitä taidot eikä hermot pieniin osiin.
Pään tein päällystämällä puuhelmen ensin foliolla ja sitten fimolla. Siitäpä sitten kasvoja muokkaamaan. Voin sanoa että jonkun kerran pyöräytin takaisin palloksi. Tämäkin vaihe kesti reilun tunnin. Ja otsasta tuli liian matala ja takaraivon tein lopulta lättänäksi, koska se nyt peittyy hiuksiin. Mutta tässä muutama havainto:
1. Silmän kolot sain parhaiten tehtyä kun painoin grillitikulla molemmilta puolilta niin että keskellä jäi nenän varsi. Sitten pyöristelin koloja tops-puikon pumpuli osalla, myös varsi soveltuu hyvin sivujen tasoitteluun.
2. Silmän reunasta kohti suuta tops puikolla painamalla saa tehtyä poskipäät
3. Leukaa kannattaa kaventaa kapeammaksi kuin muu pää, näin saa naisellisemman nuken
4. Älä luovuta vaan yritä uudelleen ja taas uudelleen
5. Nenän nykerön teen lisäämällä pienen pallon fimoa, tasoittelemalla sen kiinni tops puikon varrella ja sormilla. Sitten hieman liiskailla ja pientä nirppanokan nostatusta
6. Jossain vaiheessa on vaan hyvä laittaa uuni päälle, ja raakasti lopettaa se roklaaminen
7. Leikkaa lyhyet kynnet ja yritä uudelleen. Pikkusen on raivostuttava kynnen kolot melkein hyvässä tuotoksessa.
8. Päätä että olet valmis kun uuni on valmis
Merikeijun pää jää irtonaiseksi, jotta pukeminen on helpompaa ja jos oikein alkaa nyppii voin tehdä kokonaan uuden pään. Oikeasti tuo pää ei ole kuin miehen peukalon kokoinen.
Sitten vaan 110 asteeseen ja 30 min. Maalaushommat tein akryylimaaleilla ja hammastikuilla. Lisäksi minulla on hyvin ohut musta tussi. Pihdeillä leikkasin nivelten grillitikkuja pienemmiksi. Jalat kiinnitin grillitikun pätkällä ja kädet on tarkoitus laittaa yhteen kuminauhalla. Vielä vaatii jonkin verran hiomista ja nyhräämistä ja vaatteet päälle, mutta kyllä se tästä lähtee. Merikeijusta tuli 13,5cm eli 162cm.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Annoin pikkusormen...

Menin sit käymään askarteluhuoneessa. Toki olen käynyt siellä useasti viime kuunkin aikana, mutten ole aloittanut mitään. Mutta tänään tein mekon. Ja illalla oli pakko käydä leikkii sahalla.

Nyt kokeilin miten onnistuu sisäkuviot. Terän irroitus sekä kiinnitys oli yllättävän helppoa hommaa ja aina vain paremmin osaan seurata viivaa. Tietenkin viimeisissä aukoissa piti säheltää ja leikata liikaa.

Näistä on siis tarkoitus tulla ovet liinavaatekaappiin. Huomenna alkaa matka kohti Helsinkiä. Se vika Lapissa asumisessa on että kaikkialle on niin pitkä matka.

Hengissä ollaan

Kesäkuu oli ja meni, sain taas kuulla olevani paha ihminen. Vaikka yksi ihminen on tätä mieltä ja muut väittävät vastaan -puolen vuoden stressi laukesi. Kun mikään mitä teet ei riitä, mikään ei hänen mielipidettä muuta, saapui täysin voimaton olo. Mitään en saanut aikaiseksi. Synttäriswappeihin lähettelin aiemmin tekemiäni kissoja, kirjoja ja ristipistoaakkostauluja. Yhtään kuvaa en saanut aikaiseksi ottaa. Mutta lähetetty on. Ja yhä hengissä ollaan. Askartelut ovat olleet yhtä huonolla hapella. Kun mitään ei jaksa niin mitään ei jaksa.

Mutta nyt olen taas heräämässä henkiin. Hyvä ystäväni lähtee kanssani sunnuntaina Prahaan! Suunnitelmat lyötiin lukkoon kesäkuun alussa. Alunperin tarkoitus oli lähteä syksyllä, mutta koska paras ystävä tuntee sinut paremmin kuin uskotkaan- reissu aikaistui ja lähdemme SUNNUNTAINA!!

Mukaan lähtee Neiti nimetön, jolta olin ehtinyt riipiä kuteet pois. Neiti lähtee jotta minun on helpompi kysellä infoista sun muista nukkekotitarvike kauppaa. Googlaamalla englanniksi löysin vain barbimuseon ja maatuskakaupan. Mutta yleensä taitaa olla niin että harrastelijakauppojen kotisivut on oman maan kielellä, ja minulla kun ei kieli taivu moisiin.

Nyt sitten pikana tekemään edes jonkinlaista rytkyä, jottei ihan riettailuksi koko reissu mene. Aikaa minulla ei ole juuri hukattavaksi, sillä kaikki ylimääräinen menee pojan kanssa leikkimiseen. Poika ei lähde mukaan vaan jää mummille ja ukille. Ensimmäinen reissu erossa. Ikuna en päivää enempää ole pienestäni erossa ollut. Eikä hän ole ollut muilla yötä. Joten päiväunien aikaan syntyi mekko harsimalla ja liimaamalla.
Neiti saa lainaan Pirren neuletakin, joka on tehty Strömsöön sexkanter ohjetta mukaillen. Toisin sanoen löysin netistä kuvia valmiista tuloksesta ja lisäksi koetin tulkita ruotsia. Neuletakki on kaksinkertaista ompelukone lankaa.
Oven takaa kuuluu jo ääni, äitiä kaivataan. Liisalle haluaisin lopuksi omistaa Kaija Koon Supernaiset