Lipastoa pukkaa

Kun keittiön pienuudesta aiheutunut bloggi on selvitetty, ideoita virtaa. Ruokahuoneen nurkkaan perhe tarvitsi koululaisille työskentelytilan, jotta ruuanlaiton yhteydessä vanhemmat voivat valvoa koululaisten läksyjen tekoa. Pitkään olenkin haaveillut luukullisen lipaston tekemisestä. Kuka tietää sen oikean nimen??

Nyt kuitenkin sahan myötä työmoraali on aivan toinen. Homma on millintarkkaa ja jopa puristimia käytin liimaamiseen!!! Siis mitä hittoo!=) Alla olevaan paperiin olen laskenut tavaroiden korkeudet 1:15 ja 1:12. Myös vetolaatikoita tuli hiottua ja hifisteltyä huomattavasti enemmän kuin autotallissa.

Lipasto on tehty biltematikuista.

Maalaukseen löysin Kajaanin Maxi kodintukusta vesiliukoista perinne maalia 3 purkkia daalain sinistä vaaleaa ja 1 oliivinvihreä vaalean. Tämän maalailuun käytin ohuesti daalainsinistä. Ja voin kertoa että tätä väri tullaa näkemään vastaisuudessakin.

Luukun alla olevan laatikon tein koska mittailuista huolimatta ylimmänlaatikon ja työtason väliin jäi ohut rako. Mutta siellä voi sitten säilytellä tärkeitä papereita yms. Lisäksi luukun mittailut menivät sen verran pieleen että ilman että kapian laatikon ulos vetämistä taso retkottaa alaspäin.

Kovasti myös olen sahaillut tällaisia käppyröitä 4mm koivuvanerista ja olen niin lovena mun sahaan.

Muutoksen tuulet puhaltaa

Kassala on siis ollut reilusti puoli vuotta jäissä. Minua on harmittanut kovasti rakennusvaiheessa tekemäni ajatushäröilyt; ikkunoiden, ovien ja portaiden paikat sekä huonekorkeus ovat ehkä hieman väärät, mutta toisaalta talon arkkitehtoroinnissa nollasta lähteneenä siedettävät. Ja sanovathan nuo 1:1 talon rakentelijat että vasta 3. talo on se mieleinen. Eli siitä haaveillessa.

Eniten minua on harmittanut keittiön pienuus, sillä mielestäni eniten keittiössä on elämää. Ja Kassalassa se on puolen kerroksen kokoinen koppi. Sitten älynväläys iski klo 5.30, kun odottelin seuraavaa vuoroa päästämään minut kotia. Olohuoneen voi helposti tunkea 2. kerroksen takka huoneeseen! Ja saan keittiölle koko 3. kerroksen, jossa ei ole edes väliseiniä. Voi yksinkertaisuus.

 Tämän lisäksi laitoin portaille sivusuojat, jottei niihin kukaan onneton putoa. Kuvasta näkee miten vaiheessa sitä ollaan. Lisäksi mieleni on muuttunut monesta muustakin valmiista huonekalusta. Tuolit nyt ainakin täytyy tehdä uudelleen, nyt kun on kone millä sahailla mutta ei aikaa.=) Lisäksi keittiön työtaso saisi olla L-mallinen ja ulottua tuosta nykyisestä paikastaan jääkaappiin asti. Hyviä ideoita otetaan myös vastaan.

Pirre Huoleton-Hutilusta on myös harmittanut sohva, joka on hankittu opiskeluaikana Joosen ja hänen yksiöön. Nyt tuntuu että sohvassa ei tila riitä ja kuitenkin haluaisi iltaisin käpertyä samalle sohvalle koko perheellä. Eli sohva lähtee etsimään uutta paikkaa ja takkahuoneeseen hankittiin uusi sohva.

Et sitten suurempaa löytynyt, eihän tämä edes mahdu tänne, Joose tuskailee. Tähän huoneeseenhan piti tulla minun työpisteeni. 

Mieli leppyy illalla kun koko perhe kokoontuu uuteen olohuoneeseen. Ihanaa olla kaikki yhdessä.

Sohvan ohjeen löysin täältä (http://unelmiapienoiskoossa.blogspot.fi/2014/04/sohva-nojatuoli-tutoriaali.html), jota sitten sovelsin tehdäkseni suuren suuren sohvan.

Joulukalenterivaihto

Tänä vuonna osallistun toiseenkin vaihtoon. Koska tämä odotuksen kihinä mahan pohjassa on niin koukuttavaa ja Kassala on vielä kovin tyhjä. Itsekseni en ehdi kovin monia erilaisuuksia tekemään enkä toisaalta osaa ajatellakaan mitä kaikkea erilaista tarvitsen.

Etsin siis  6-8 henkilöä vaihtamaan kanssani 3 luukkua joulukalenteriin. Tarkoituksenani on tehdä/kasata jokaiselle 3 pakettia ja vaihtaa ne päittäin.=) Tavaoitteena on saada paketit postiin ennen joulukuun alkua, mielellään jo marraskuun puolessa välissä.

Tällä hetkellä omat lahja suunnitelmat ovat 2 ympärivuotista tavaraa ja 1 jouluinen paketti.
Saamieni luukkujen toivon olevan mittakaavaa 1:12 tai 1:15.

Joulukalenteri 2014
1. Sanna
2. Marianne
3. Johanna
4. Anja (http://kuuralehto.blogspot.fi/)
5. Saana
6. Jenny (http://akichiren.blogspot.fi/)
7. Ulrica (http://nukketalo1.blogspot.fi/)
8. Sanna
9. Marianne
10. Jaana (http://vaapulavissun.blogspot.fi/)
11. Jaana
12.Jaana
13. Jenny
14. Anja
15. Johanna
16. Saana
17. Ulrica
18. Sanna
19. Marianne
20. Jenny
21. Ulrica
23. Johanna
24. Anja

Pojan sairastelun ja yövuorojen vuoksi olen voinut tehdä joitain kirjaamisvirheitä. Siitäkin voi laittaa palautetta kommentteihin.=)

Jo riittää!!

Jo aloittaessa tiesin että jossain vaiheessa käy niin että saan tarpeeksi koko työstä. Niin kävi jo joku päivä sitten, mutta Ei!! Yhä hakkaan lankaa ristiin kun en pysty luovuttamaankaan. Nyt yön yli pohdin tekisinkö hetken muuta vai jatkanko.. 60h takana ja paljon edessä. Lisäksi kuvion laskemisen on  tehnyt känninen apina.

Talojen tilanne ja arvonta palkinto!!!

Pojan talo nousee hurjaa vauhtia kohti harjakorkeuttaan. Pikkuisen mainaa vaan alkaa kyllästyttää koko homma ja mieli mielii pienempiin hommiin. Sillä olenkin iltaisin massaillut paljon. Ei puuttuisi enää kuin yläkerran takaseinä ja parkkihallin höysteet, mutta kun ei inspaa niin ei inspaa. Siksi jätän sen nyt hetkeksi tässä hautumaan, onhan minulla kuitenkin jouluun asti aikaa... Tai sitten vajaa kuukausi, riippuen kumpaan juhlaan tähtään. Yläkerran lattiasta tuli kovin vihreä, mutta eiköhän sen saa vaalealla matolla pehmennettyä. Ja onpahan "poikien värinen".

Kassalan huonekaluja olen katselut sillä silmällä että ainakin yksi hylly ja kerrossänky muuttaa pojan taloon. Kassala on ollut pitkän aikaa jo samassa vaiheessa; sivuikkunoita pitäisi laittaa ja ovia parannella ja ennen kaikkea paljon huonekaluja ja pientavaraa puuttuu. Mutta minulla on ollut pitkään suurpiirteinen kausi, eli olen tehnyt taloja ja sitä sun tätä ilman sen kummenpaa päämäärää. Ehkä kaipasimme Kassalan kanssa taukoa, sillä nyt tuntuu että päivän tunnit eivät riitä kaiken sen suunnitteilla olevan toteutukseen.

Syyskuun alussa eksyin netin selailumatkallani Unelmia pienoiskoossa-blogiin. Ensimäisenä silmääni osui arvonta. Osallistuin ja voitin!!!!! MInä voitin jotakin!! Ja voin kertoa että on upea. Vieläkin saan itseni onnen horkkaan hypistelemäällä hedelmätarjotinta. Kannattaa muuten lukea blogiakin, aivan uskomattoman hieno! http://unelmiapienoiskoossa.blogspot.fi/

Kuten kuvasta näkee olohuoneen hyllyt ovat hieman tyhjiä. Sama vika yltää jokaiseen huoneeseen...=) Mutta toisaalta aloitin kunnolla väkertelemään vuosi sitten ihan netin opastuksella, poika oli 1v ja tammikuussa palettiin sotkettiin myös vuorotyöt. Ajatuksia olisi hurjasti, mutta mitenkään ei riitä päivässä tunnit kaikkien toteutukseen. Onneksi mies antaa minulle harrastusaikaa melko usein.=)

Ensi kuussa on minun vuoroni saada synttäriswapin paketteja. Mie oon ko pikku tyttö, joka joulua oottaa. Minulle, minulle, lahjoja minulle!!=)

Sipulit pistää itkemään ja muita massailuhommia

Taas on tullut yöllä istuskeltua ja massailtua. Käyttämäni massa on hyvin pehmeää ja reagoi iloiseen käsien kanssa. Eli löystyy mahdottoman nopeaa. Edes jääkaappi ei riitä kunnolliseen jähmetykseen, mutta valitus on nynnyille ja sitä vaan pitää tehdä parhaansa sillä mitä on.

Alkuun tein punasipuleita. Netin ohjeita tulkitsin miten sattuu, jolloin sisävärityksestä ei tullut aivan sellainen kuin piti. Mutta pikkuhiljaa alan oppia pikkuisia niksejä. Mies arvasi kääretortuksi. =(

Seuraavaksi nikkaroin sitten erilaisia omenoita, päärynöitä ja vesimeloneja. Vielä puuttuu viime silaus akryylimaalia ja laka päältä.

Käytin jossain vaiheessa täyteaineena sarjastani löytyvää vaaleanhaalean punaista, kunnes hoksasin että sehän on aivan makkaran väristä.

Ja sitten sipuleihin. Ne onnistuivat paremmin kuin uskalsin kuvitellakaan. NIksejä, niksejä. Tärkeimpänä se että kun tekee sisuksen värimaailmaa niin tekee tarpeeksi isoa, siitä on sitten helppo pyöritellä ohuempaa. Kuoria hifistelin yksi yö oikein urakalla. Pikkuisen turhan tummaa sävyä vaan käytin sipulia ajatellen, mutta mitä pienistä kun ei pienetkään meistä ja upia se on kuitenni!!! Ihan ITTE väkersin.

Alkaa pikku hiljaa täyttyä rasia massailemistani ruokatarpeista. Mutta onneksi ihmiset syövät niin monipuolisesti että eri ruokia saa kehitellä loputtomiin.

Pojan talo kohoaa kohti korkeuksia

Nyt kun olo alkaa olla melkein kuin ihmisellä päätin tarttua pojan taloon. Tämä kaikki ei ole tapahtunut tänään vaan viikkojen aikana varastetuilla hetkillä. Hieman tapettia, hieman kasailua, hieman liimaa ja sitä sun tätä, mutta tänään sain jopa siirrettyä kuvat koneelle.

Valaistukseen käytän bilteman LED-sarjaa. Kiinnitys on tarroilla ja ruuveilla. Osa ruuveista tulee läpi katon seuraavaan kerrokseen, mutta hion ne sitten aikanaan. Valoja hoksasin kokeilla vasta ne asennettuani, mutta onnekseni voin todeta että toimii.

 Ensimmäisessä kerroksessa olen tehnyt joitain muutoksia portaisiin. WC tiloista tuli turhan syvä ja koska tarvitsin paikan johon sijoittaa ylimenevät johdot tein wc takaosaan väliseinän, jonka taa mahtuu hyvin sijoittamaan koko sen johto härdellin.

 Myös tapettia on ilmestynyt pintoihin. Alkuun puntaroin mahdollisimman neutraalien värien kanssa, mutta päätin lopulta antaa itselleni täydet valtuudet räiskyä.=) Portaista tuli kuin tulikin keltaiset ja samaa sävyä päätin jatkaa lattiassa (biltematikkua). Yläkertaan johtavaan seinään valikoitui vihreää paperia ja portaiden seiniin aivan ihanaa oranssia lumihiutalepaperia. Vessan takaseinään pieni silaus pinkkiä. <3 Talon takaseinään mietin pitkään neutraalia hieman harmahtavaa hillitty kuvioista tapiseerausta, mutta lopulta päädyin kuitenkin vaaleanvihreään jossa on suuria kukkia (kuvan oikeassa yläreunassa).

Alakerran seiniä oli hieman hankala kasata, koska vaneri taipuilee. Lopulta ja liian myöhään hoksasin porata reiät hammastikuille ja käyttää niitä ruuvien asemasta. Toisaalta taloon tulee vielä ulkovuoraus biltematikuista, joten luultavasti siitä saan kaipaamaani tukea talon rakenteisiin.

Toiseen kerrokseen noustessa minulla oli jo hammastikkuporailu käytössä. Kutenkin pitkään mietin kuinka saan seinät pysymään pystyssä. Onneksi mieheni kävi ohimennen neuvomassa kuinka rakennellaan tukipilarit biltema tikuista. Reunimmaiset tikut on liimattu paikoilleen, koska ne tulvat jäämään siihen, mutta muut ovat vain tukena.

 Tämän näköinen tuotos kuivuu nyt keskellä askarteluhuoneeni lattiaa:

Ja voi sitä sotkua mikä sitä ympäröi.