Porkkanoita, viinirypäleitä ja banaania

Flunssan kourissa en jaksanut aloittaa mitään voimia vievää sahailua tai muuta suurempaa, mutta pakko oli päästä jotain tekemään ennen kuin säinät kaatuu päälle. Päätin keskittyä massailemaan syötävää. Netti pursuilee ohjeita, joita olen joskus katsellutkin.

Parhaimman ohjeen löysin googlaamalla making miniature food carrots, josta sitten klikkailemalla päädyin youtubeen ja löysin SugarCharmShopin (https://www.youtube.com/watch?v=NBF3a5DVrnI). Todella hyviä ohjeita. Komiat kynnet. Kun alkuun pääsee niin on helppo kyllä eksyä tunneiksi katsomaan. Pausea käytellen seurasin perässä. Hänellä on jotenkin tiukempaa fimoa, tai ainakin omani vääntyilee ja mutkailee terän alla. Mutta oman näköisiäpä tässä taisi olla tarkoitus tehdä..

Minun massoihin ei kuulu oranssia, joten oikeaa sävyä sai jonkin aikaa etsiä. Videolla käytetään myös liituvärejä, joita minulla ei ole joten päädyin käyttämään vanhentuneita luomivärejä. Ehkä hieman liikaa kiiltoa..?

Poikien mentyä nukkumaan massailin porkkanoita ja lukemattoman monta mitätöntä rypälettä (4 eri väriä), mutta päätin järkevänä säästää paistamisen aamulle. Ja voi sitä järjen määrää. Oikein oli yön aikana päähän pakkautunut. Ajattelin laittavani vajaa 120* ja laitoin 200*. Aivan järkyttävä käry muutaman minuutin polttelun jälkeen. Sainkin punajuuriporkkanoita ja kaninkakkaa. Jee jipii. (Laitetaan talteen)

Eihän siinä auta kuin tehdä kaikki uudelleen. Toinen kerta oli onneksi puolta nopeampi, kun ei tarvinnut Youtubea ja tunsin jo omia massojani sen verran että jätin nyhräämisen pois ja vetelin suurpiirteisesti. Ja tällä kertaa paisto onnistui. Väräit vähän kirkastuikin paistettaessa, viinirypäleiden katsoin olevan enemmän keltaisia uuniin mennessä, mutta pois tullessa olivat jo hyvinkin vihreitä.

Rypaleille tein toisessa pellillisessa rungotkin. Koska niin teki Youtuben kynsinainenkin. Niistä videoista minen tajua miten se pystyy tekee niin hienoa jälkeä ja niillä KYNSILLÄ!!???

Loppu onkin sitten rypäleiden liimailua. Onneksi olin tehnyt isompiakin ryppäitä, helpotti huomattavasti liimaamista runkoon.

Sitten ei muuta kuin maalaamaan. Kuvassa näkyy myös palaneita porkkanoita. Ihan kivoja... Kait.. Banaaneista nyt ole mitään sanottavaa, ohjeet on siellä netissä. Jonkin verran oikaisin ja suljettujen ulkonäkö ei kovin miellytä.

Lopuksi vielä lähikuva jossa näkyy porkkanoiden sisärakenne. Aika hienoo vaikka itse sanonkin.

Ostoksilla ja Merikeijulle hiukset

Niin vierähti tovi jos toinenkin. Meillä vieraili flunssa. Koko porukka nuhassa, kuumeessa, yskässä, hiessä, väsymyksessä, kiukussa ja mitä näitä nyt taas on. Koska en jaksanut mitään muuta tehdä kuin selailla nettiä, niin tulipa sitä sitten jotain ostettuakin.. Facebookin nukkekotikirppikseltä. Vielä on jotain postissa, mutta jo tulleet ovat olleet sitä luokkaa etä oksat pois ja mulle lisää..

Ostoksista intoutuneena päätin tehdä itsekin jotain. Illalla skannailin ruokalaatikoita, mutta minen ymmärrä miten yhden ja saman paperinipun voi kadottaa tuhat kertaa. Eli kun homma oli tulostus kunnossa kaikki tyssäsi siihen. Mutta eihän sitä siihen voinut lopettaa.

Jostain syystä olen tunkenut Merikeijua laatikkoon. Tekemäni nivellys ei ollut aivan niin kaunista katsottavaa kuin toivoin, ei se kyllä aivan toivotontakaan ole... Mutta.. Tänään lopulta kalusin ylimääräisiä fimoja pois taipeista, jotta saan ne liikkumaan paremmin. Ja ihan hyvähän siitä tuli. Olisi voinut olla parempi ja diipadaapaduupa... Ja sitten ei muuta kuin hiuksia päähän.

Takatukan toteutin hyväksi toteamallani tavalla. Kanttinauhaan vaan ompelukoneella hiukset kiinni ja liimalla kalloon. Tällä kertaa vein homman astetta pidemmällä ja ompelin kanttinauhan alareunaan ensin yhden sarjan ja sitten yläreunaan toisen sarjan. Lisäksi ommeltuani hiukset ensin keskeltä kiinni taitoin ne osoittamaan "alaspäin" ja nykäisin toisen sauman päälle.

Loput hiuksista kiinnitin tukkona Merikeijun pään päällä olevaan koloon. Eli sidoin ensin hiustukon suht tiiviiksi ompelu langalla. Leikkasin irti niin että toiselle puolen jäi pitkästi hiuksia ja toiselle puolen etutukkaa sekä koloon tungettavaa lyhyttä tukkaa. Liimalla asettelin hiukset jottei kaljuja läikkiä näkyisi. Sormet oli tässä vaiheessa niin liimassa että kameraan oli parempi olla koskemati. Lisäksi koska ompelukone oli jo siinä, tekaisin Merikeijulle college housut ja paidan. Todella hyvä ominaisuus paitaa pukiessa tuo irtopäisyys.

Ja nyt niihin tilailuihini. Raija Havulinnalta tilasin ruokahuone kalustoon, johon kuului tumma astia kaappi, pöytä, 4 tuolia ja ihan hirmuinen määrä kannuja sekä lautasia. Itsekin olin yllättynyt siitä kuinka paljon astioita tuli. Nyt on astioita useampaan taloonkin. Mukeja hieman vähemmän, mutta jääpähän jotain haaveiltavaa. Kuvaan laitoin nyt vain muutaman, sillä tämä kyseessä on vain väliaikaislavastus.

Raisa Kekiltä tilasin maton, donitseja ja whiskipullon. Voi kuinka söpöä ja pientä!!

Ja viimeisimpänä muttei ainakaan vähäisimpänä saapui tänään postissa Soile Touran itsetekemät säilykepurkit, metsäsienikori ja pullakahveet!! Miten kukaan osaa tehdä mitään tällaista!??! Minen käsitä. Ne oikiasti on niin pikkutarkasti tuhrattua, että ei sitä voi edes käsittää!

Kuvissa näkyvä lattia on poikani talosta, joka sekin on kaikkien muiden AD/HD projektieni tavoin kesken, suunnitteilla sekä odottamassa parempaa aikaa. Mutta ainakaan näin flunssan jälkihehkuissa ei voimani riittäneet sahailuun.

Portaat pojan taloon

Vaikka minä niin uhosin että pysyisin yhdessä huoneessa hieman kauemmin niin huomaa taas miten olen hypellä loikahdellut hommasta toiseen. On tullut Merikeiju hommeleita ja nyt uusimpana päätin rakentaa pojalle 2v tai joululahjaksi oman talon. Tavoitteena sukupuoli neutraali kasvatus ja kesällä mökkeillessä katsoin kun poika nautti suuresti kun sai siirrellä vanhassa Lundbyn talossani tavaroita ovista toisiin huoneisiin. Eikä aikaakaan kun hahmottelin suunnitelman. Puoliksi parkkitalo/autopesula/korjaamo ja puoliksi asuin rakennus. Mies ihmetteli piirrelmän nähdessään että parkkitalossako ne asuu?? No JUU-U tietenkin!

Koko ajatus lähti portaista. Merikeijun talo on sitten joskus se lopullinen taitojen näytös, ja sinne olen ajatellut portaiden alle wc tiloja. Nyt minulle avautui täydellinen tilaisuus kokeilla, erehtyä ja oppia uutta. Minä kun en lukemalla ole koskaa oppinut vaan kokeilemalla, mokaamalla ja miettimällä miten teen seuraavan kerran paremmin.

Tein kehikon wc/porras häkkyrää varten 4mm vanerista, portaina käytin bilteman sytyketikkuja. Portaiden alku on 5,5cm leveää ja loppo melkein 9cm. Bilteman tikkua apuna käyttäen erehdysten kautta sain sahattua melkein oikean kokoiset reunat. Talon valaistukseen olen olen ajatellut käyttää bilteman 4 pyöreän lampun LED-sarjaa, jolloin wc tiloihin ei riitä valaisimia. Joten sahasin seinään ikkunat. Jotain söpöä keksin vielä kolojen täytteeksi tai sitten en. (Taustalla näkyy liinavaatekaappi Kassalaan, jota joskus öisin käyn höylääämässä ja täyttämässä, hiljaisempaa hommaa kuin sahaus)

Ajatus mokia tuli enemmän kuin yksi. Porrastasanteiden olisi pitänyt olla 1-2mm kapeammat jolloin porras tulisi hieman yli. Tasanteelle halusin "kiertävän" portaan, jonka toteutusta jouduin miettimään hyvinkin kauan, mutta nyt sekin on ajateltu ja osaan ehkä myöhemmin toteuttaa vielä hieman hienommin. Mutta pointtina on se että leveämmältä reunalta portaan täytyy olla 2krt leveämpi kuin muiden portaiden.

Jonkinlainen ajatus katko kävi heti alussa, jolloin ilmeisesti ajattelin että koko portaikon leveydeksi tulisi 5,5cm, jolloin wc jäisi hyvin hyvin kapeaksi. Vian sai korjattua mutta takaseinään jäi leveä aukko. Mutta ei kolo komeassa...

Lopuksi mallailin vielä kaiteita. Kuvassa näkyy kohtalaisesti tason "kiertävä" porras. Koska minulla on varastossa pikku tuubeja eri värejä ja yksi iso tuubi keltaista, voitte vain arvata minkä värinen ihanuus näistä portaista tulee...=)

Kuten aina projektien jälkeen, istahdin ja mietin että tuon ja tuon jutun tekisin toisin. Ja jonain päivänä teenkin. Mies kävi katsomassa lopputulosta ja kuulemma portaista näkee että kehitys on ollut huimaa tässä minun rakentelussa. Itsekin tajuaa kun vertaa 2vuotta sitten tehtyjä Kassalan portaita tähän tuotokseen.

Ristipistoin eteisenmatto

Pitkästä aikaa pääti taas pistellä itseäni sormeen. Etsin netistä malleja mattoa ajatellen, sillä työtä pienessä matossakin on melkoisesti ja olisi hyvä nähdä hieman ennakkoon mitä tekee. Löysin sitten ihanan ristipisto ohjeen täältä: http://nilikentanminit.vuodatus.net/lue/2012/10/ristipistoja-3
Ja koska kirjoittaja oli luvannut jollekulle toiselle käyttää malliaan, päätin minäkin käyttää tätä mallia sillä niin ihana se on.

Vaikka Merikeiju on vielä osina ja talokin pelkästään ajatuksissa niin tein mattoa sinne. Kovasti saa kyllä tökkiä neulalla itseään sormeen. Jostain syystä minulla on pakkomielle tökätä itseäni vasempaan etusormeen, joka odottaa kankaan toisella puolen. Jännä oli huomata että kun teippaa sormen sitä suojellakseen, se nousee pystyyn ja halvaantuu täysin käyttökelvottomaksi. Laastari sormessa lamauttaa minulla sormen kuin sormen ja seuraava sormi siirtyy neulan alle. Tähänkin työhön on siis vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä. Onneksi reilun 8 tunnin tökkimisen jälkeen opin olemaan tökkäämättä itseäni sormeen.

Työhön kului Aida-kangasta ja ompelukonelankaa. Paremman täytön saadakseni käytin lankaa kaksin kerroin. Tässä vaiheessa txt kaverilta apuja: jatkaako vaalean ruskealla vai laittaa keskelle hieman ruskeampaa..

Minulla kului suunnilleen tunti kun täytin keskellä olevan ruudun ruskealla. Lisäksi esimerkiksi koko työn ympärillä oleva kierros vie myös reilun tunnin. Voin kertoa että hidasta hommaa.. Ihanan hidasta.

Seuraava kysymys lähti sitten täyttääkö vihreät vaalealla vai tummemmalla ruskealla. Onneksi luottoystävä vastasi mitä itsekin olin ajatellut.

Ristipisto matto

Lopuksi kiersin vielä työn 3kertaa ympäri. Hieman pyöristettynä laskeskelisin että tökin itseäni 20tuntia saadakseni tämän maton. Ja jottei tökkiminen loppuisi suunnittelen jo toista ainakin 3kertaa isompaa olohuoneen mattoa Merikeijun taloon. Jotain oikein ällöpinkkihärselöä, kunhan jostain ihanan mallin löydän.

Tarkoitus on hankkia yksipuolista tärkkikangasta, tärkätä se toiselle puolen ja leikata ylimääräiset kankaan pois. Maton kooksi tuli 7x10cm. Mutta nyt kello on nukkumaan menoaika.

Merikeiju Puolukka

Prahan reissu ei mennyt nukkekoteilun osalta niin kuin ajattelin. Neiti Nimetön tipahti alkumatkasta lattialle ja jalat menivät aivan tuusaksi. Eihän sitä sellaisena mukaan voinut ottaa. Eikä sitten tullut niin etsittyä nukkekoti tavaroitakaan. Lelumuseossa kävimme ja sieltä sain ajatuksia/kuvia itsetekemiseen. Mutta niitä tunnelmia myöhemmin.

Nyt aikoja sitten aloittamani projektin purku tekstiksi. Suunnitelmissahan minulla on tehdä tuohon Kassalan rinnalle 1:12 talo, jonka asukas on Merikeiju Puolukka. Merikeijun halusin olevan nivel nukke. Mutta  taitoni eivät aivan palloniveliin yms riitä, joten kehittelin oman tavan.

Tarvikkeet:
Grillitikkuja
Silmukkaruuveja
Rautalankaa
Pyöreää rimaa
Fimoa

Vertailu mallina käytin Neiti Nimetöntä. Eli katkoin grillitikuista sopivan mittaisia raajoja. Julmetusti rautalankaa pyörittämällä kiinnittelin 1-2 silmukka ruuvia grillitikun päihin, jaloissa käytin 2 silmukan taktiikkaa. Puoleen molempiin päihin ja puoleen vain toiseen päähän.

Kädet valmistumassa

Vartalon unohdin kuvata, mutta sahasin pyöreästä rimasta harteiden levyisen palan, johon porasin pituus suunnassa reiän. Myös kaularankaa varten porasin reiän. Toiseksi sahasin rimasta keskiruumiiksi sopivan pätkän, johon porasin pituus suunnassa kaularankaa varten reiän ja poikittain toiseen päähän jalkojen kiinnitys kohdan. Kiinnitin osat toisiinsa kaularanka grillitikulla ja pyörittelin rautalankaa päälle. Kuva kertoisi enemmän, mutta innoistuin taas liikaa ja unohdin.

Tässä välissä pidin reilun kuukauden tuumatuokion.

Tuumatuokion jälkeen päällystin osat ihon värisellä fimolla. Varpaiden ja sormien kanssa ährättyäni reilun tunnin päätin mennä siitä mistä aita on matalampi ja tehdä tyngät, koska sormien muotoilussa aidan rima on niin korkealla ettei sitä edes näy. Toisin sanoen minulla ei riitä taidot eikä hermot pieniin osiin.

Pään tein päällystämällä puuhelmen ensin foliolla ja sitten fimolla. Siitäpä sitten kasvoja muokkaamaan. Voin sanoa että jonkun kerran pyöräytin takaisin palloksi. Tämäkin vaihe kesti reilun tunnin. Ja otsasta tuli liian matala ja takaraivon tein lopulta lättänäksi, koska se nyt peittyy hiuksiin. Mutta tässä muutama havainto:
1. Silmän kolot sain parhaiten tehtyä kun painoin grillitikulla molemmilta puolilta niin että keskellä jäi nenän varsi. Sitten pyöristelin koloja tops-puikon pumpuli osalla, myös varsi soveltuu hyvin sivujen tasoitteluun.
2. Silmän reunasta kohti suuta tops puikolla painamalla saa tehtyä poskipäät
3. Leukaa kannattaa kaventaa kapeammaksi kuin muu pää, näin saa naisellisemman nuken
4. Älä luovuta vaan yritä uudelleen ja taas uudelleen
5. Nenän nykerön teen lisäämällä pienen pallon fimoa, tasoittelemalla sen kiinni tops puikon varrella ja sormilla. Sitten hieman liiskailla ja pientä nirppanokan nostatusta
6. Jossain vaiheessa on vaan hyvä laittaa uuni päälle, ja raakasti lopettaa se roklaaminen
7. Leikkaa lyhyet kynnet ja yritä uudelleen. Pikkusen on raivostuttava kynnen kolot melkein hyvässä tuotoksessa.
8. Päätä että olet valmis kun uuni on valmis
Merikeijun pää jää irtonaiseksi, jotta pukeminen on helpompaa ja jos oikein alkaa nyppii voin tehdä kokonaan uuden pään. Oikeasti tuo pää ei ole kuin miehen peukalon kokoinen.

Sitten vaan 110 asteeseen ja 30 min. Maalaushommat tein akryylimaaleilla ja hammastikuilla. Lisäksi minulla on hyvin ohut musta tussi. Pihdeillä leikkasin nivelten grillitikkuja pienemmiksi. Jalat kiinnitin grillitikun pätkällä ja kädet on tarkoitus laittaa yhteen kuminauhalla. Vielä vaatii jonkin verran hiomista ja nyhräämistä ja vaatteet päälle, mutta kyllä se tästä lähtee. Merikeijusta tuli 13,5cm eli 162cm.

Annoin pikkusormen...

Menin sit käymään askarteluhuoneessa. Toki olen käynyt siellä useasti viime kuunkin aikana, mutten ole aloittanut mitään. Mutta tänään tein mekon. Ja illalla oli pakko käydä leikkii sahalla.

Nyt kokeilin miten onnistuu sisäkuviot. Terän irroitus sekä kiinnitys oli yllättävän helppoa hommaa ja aina vain paremmin osaan seurata viivaa. Tietenkin viimeisissä aukoissa piti säheltää ja leikata liikaa.

Näistä on siis tarkoitus tulla ovet liinavaatekaappiin. Huomenna alkaa matka kohti Helsinkiä. Se vika Lapissa asumisessa on että kaikkialle on niin pitkä matka.

Hengissä ollaan

Kesäkuu oli ja meni, sain taas kuulla olevani paha ihminen. Vaikka yksi ihminen on tätä mieltä ja muut väittävät vastaan -puolen vuoden stressi laukesi. Kun mikään mitä teet ei riitä, mikään ei hänen mielipidettä muuta, saapui täysin voimaton olo. Mitään en saanut aikaiseksi. Synttäriswappeihin lähettelin aiemmin tekemiäni kissoja, kirjoja ja ristipistoaakkostauluja. Yhtään kuvaa en saanut aikaiseksi ottaa. Mutta lähetetty on. Ja yhä hengissä ollaan. Askartelut ovat olleet yhtä huonolla hapella. Kun mitään ei jaksa niin mitään ei jaksa.

Mutta nyt olen taas heräämässä henkiin. Hyvä ystäväni lähtee kanssani sunnuntaina Prahaan! Suunnitelmat lyötiin lukkoon kesäkuun alussa. Alunperin tarkoitus oli lähteä syksyllä, mutta koska paras ystävä tuntee sinut paremmin kuin uskotkaan- reissu aikaistui ja lähdemme SUNNUNTAINA!!

Mukaan lähtee Neiti nimetön, jolta olin ehtinyt riipiä kuteet pois. Neiti lähtee jotta minun on helpompi kysellä infoista sun muista nukkekotitarvike kauppaa. Googlaamalla englanniksi löysin vain barbimuseon ja maatuskakaupan. Mutta yleensä taitaa olla niin että harrastelijakauppojen kotisivut on oman maan kielellä, ja minulla kun ei kieli taivu moisiin.

Nyt sitten pikana tekemään edes jonkinlaista rytkyä, jottei ihan riettailuksi koko reissu mene. Aikaa minulla ei ole juuri hukattavaksi, sillä kaikki ylimääräinen menee pojan kanssa leikkimiseen. Poika ei lähde mukaan vaan jää mummille ja ukille. Ensimmäinen reissu erossa. Ikuna en päivää enempää ole pienestäni erossa ollut. Eikä hän ole ollut muilla yötä. Joten päiväunien aikaan syntyi mekko harsimalla ja liimaamalla.

Neiti saa lainaan Pirren neuletakin, joka on tehty Strömsöön sexkanter ohjetta mukaillen. Toisin sanoen löysin netistä kuvia valmiista tuloksesta ja lisäksi koetin tulkita ruotsia. Neuletakki on kaksinkertaista ompelukone lankaa.

Oven takaa kuuluu jo ääni, äitiä kaivataan. Liisalle haluaisin lopuksi omistaa Kaija Koon Supernaiset