Tammikuun iltojen valaistus

Deudorantti tuli tiensä päähän. Kaivoin työkalupakista mattopuukon ja otin tärkeimmät osat talteen.

Kehikko osasta leikkasin vielä suuremman osan irti ja keskityin siihen pieneen ristikkoon ympyrän sisällä. Lisäksi tarvitsin helmirasiani ja ohutta valkoista lankaa. Jonkin aikaa tihrustin ja ähersin. Useamman tunninkin. Kun varjostin oli valmis porasin ristikon keskelle lampun kokoisen reiän, n.3,5mm. Takkahuoneen kristallikruunu on nyt valmis.
Kuvat on otettu otsalampun valossa, koska Kassala kaappeineen on pistorasia edessä enkä jaksanut ruveta siirtelyhommiin.

Kuvia ottaessani huomasin että aiemmin värkkäilemäni jalkalamppu on yhä ilman kupua. Siihen mennessä olin ehtinyt porata napin keskelle reiän, liimata reikään grillitikun. Kierittää tikun ympäri rautalankaa, siirtyä Kassalaan, kierittää tikun ja valojohdon ympäri rautalankaa. Varjostimen sain jo aiemmin kun pieni lapsilukollinen korkki jäi tarpeettomaksi. Leikkasin korkista päälimmäisen osan rikki ja otin talteen sisuksen. Tällä hetkellä odottelen että lapsen nestemäinen panadol loppuu niin saan sieltä hieman isomman korkin sisuksen.

Kuvasin lopuksi myös muut talossa jo olevat varjostimet. Niihin on käytetty dödön palloa ja 2 maalipurkin pikku korkkia sekä Tiimarista ostettua kangastarranauhaa. 2 ensimmäistä valaisinta löytyy 4.kerroksesta lasten huoneista (saa vapaasti arvata kumpi on tytön huone) ja oikean puoleisin eteisestä.

Sinä päivänä kun minulla on 20 rekisteröitynyttä lukijaa tai Kassalan 2v syntymäpäivänä toukokuussa, lupaan tehdä postauksen talon rakennuksesta. Levyjen sahauksesta, kasaan liimaamisesta, sähkötöistä ja muusta.

Reino ja lelut

Hyvää Uutta Vuotta 2014 kaikille lukijoilleni. Tämä vuosi alkaa onnellisena hykerrellen, sillä minulla on jo 2 "rekisteröitynyttä" lukijaa. Kiitos siitä Hilsu ja Päivi Vento.

Juhlapyhän kunniaksi en aloittanut suurta projektia vaan tein pientä siinä sivussa silloin tällöin. Minulla on pieni helposti siirrettävä ilmoitustaulu askartelujeni pohjana, tavoite oli siis että projektit pysyvät sen alueella

Kuten jo aiemmin uhkasin, leikkasin Reinon palasiksi. Nukke on Adorable Minies-sarjaa. Puukotin raa'asti kädet, jalat ja pään irti. Raajoihin porasin 1mm terällä reiät ja laitoin rautalankaa ja liimaa. Pää oli ontto. Koloon laitoin kaksinkerroin olevan rautalangan ja päälle sekoitettavaa liimaa, joka kuivuu kovaksi. Liima on ostettu kesällä, kun ruohoa leikatessa lensi kivi ikkunaan ja tuli pieni kolo. Sekoitin siis kahta eri mössöä, laitoin niitä 1ml ruiskulla pään sisään ja annoin kuivua. Sitten vain kierittelin ja pyörittelin pojan kasaan.

Rautalangan päälystin sideharsolla ja sideharsoteipillä. Muutosten myötä Reinolle tuli pituutta lisää vajaa sentti, mutta se riitti muuttamaan vauvan taaperoksi. Ja kuten kaikki tietää taaperot tarvitsee leluja.

Olen lukenut ja selannut useaan kertaan läpi Maria Malmströmin Nukkekoti Väinölän tapaan. Upea kirja!! Lainasin kirjastosta ja kuukauden välein uusin lainan netissä. On siis ollut luettavana viikoittain jo usean kuukauden. Päätin tehdä siellä näkyvän vetokärryn. Oman version siitä, sillä taidot eivät ole vielä aivan Marian tasoa. Väinölä löytyy täältä: http://maria-malmstrom.blogspot.fi/. Lisäksi päätin tehdä Hakan, jollaisen olen joskus nähnyt kirpputorilla ja miettinyt että tuohon pystyn itsekin.

Tein pohjat jäätelö-, minijäätelö(=melkein kuin kahvitikku, mutta lyhyempi)- ja tulitikuista. Reunat minitikuista. Jonkin verran tein akryylimaali kokeiluja. Huomasin että jos maalaa suoraan tikkuun väri tummuu, eikä varsinkaan kirkkaat värit pysy kirkkaina. Tikut täytyi siis pohjamaalata. Kuvassa oikean puoleinen tikku on maalattu ensin valkoiseksi.

Hakan tein lopulta 3mm vanerista. Aluksi kokeilin porata jäätelötikkuun 3mm terällä 6 reikää. Voin sanoa ettei halkeamatta onnistu. Viimeistään viimeinen poraus halkaisee koko homman. Hakkaan käytin: 3mm vaneria (vähän joutui Fiskarsit koville), jäätelö- ja hammastikkuja. Aloitin maalaamalla osat maalarin valkoiseksi. Sitten akryylivärein punaiseksi, keltaiseksi, vihreäksi, siniseksi tai keltaiseksi. Porasin vaneriin rei'ät, leikkasin tikut ja liimasin homman yhteen. Ihan kivoja niistä tuli. 2 veto kärryyn tein työntöaisan grillitikusta. Renkaiksi laitoin neppareita.

Samalla kertaa maalasin minitikkuja eri väriseksi, niistä tulee taulun kehyksiä lasten huoneisiin. Taulussa näkyvä kuva oli Meidän perhe lehdessä marraskuussa. Oman lapsen huoneen seinälle on menossa samanlainen kuva. Leikkasin ja liimasin kuvan pahville ja kehykset siihen päälle.

Tältä näyttää poikien huone. Kerrossänky on bilteman sytyketikuista, pöytä Sylvanian familya maalattuna valkoiseksi, karttapallo on teroitin, lamppu deudoranttipurkista ja verhot 5cm leveää lahjanauhaa. Reinon housut ompelin itse, paita on viety Lundbyn pojalta. Ostin pojan tarjouksesta, mutta pää on liian pieni.

Vanhempien makuuhuone

Koska talo sai asukkaat on tänään käynyt keittiön pöydällä melkoinen tohina, kun kaivoin esiin ompelukoneen, kuumaliiman ja muut tätä pienemmät tavarat. Eli kaikki kolme työkalupakkia, lisää tavaraa on kaapeisa, mutta työkalupakeissa ne tärkeimmät.

Vuosi sitten ostin Hong Kongista makuuhuonekaluston, jota on tuunailtu sen verran että se sprayattiin valkoiseksi. Minulla jokin tökkii pahasti puunvärisissä huonekaluissa. Patjan päälynen ja tyynyt ovat vuoden 2012 tuotantoa. Makuuhuoneen värimaailmaksi valitsin viileän rauhoittavan sinisen.

Ensimmäisenä tein verhot. Leikkasin 10cm*11cm kokoisen palasen, jonka reunat käsittelin kynsilakalla. Valitetavasti en löytänyt mistään kirkasta lakkaani, niin piti tyytyä kirkkaaseen glitterlakkaan. Sivureunat jätin sellaiseksi. Ylä- ja alareunaan tein käänteet grillitikkuja varten. Grillitikkujen leikkuuseen sopii parhaiten koiran kynsisakset. Verhot ovat siis nauhalla ylös sidottavaa mallia.

 Seuraavaksi tein ohuen fleecen päälle pussilakanan ja vihreisiin tyynyihin tyynyliinat. Nopeasti valmista. Petivaatteita en edes käsitellyt kynsilakalla, kun kulutus tuskin tulee olemaan hirmuista, joten en usko hapsuuntumiseen.

Jäljelle jääneestä kankaasta päätin tehdä kiikkutuolin, niitä pimeitä öitä varten kun Reino-vauva valvottaa. Istuimen pohjaan leikkasin 2 palasta paksua pahvia ja palan kiinteää pakkauspehmuketta. Selkänojaksi leikkasin pahvia, johon liimasin päälle samankokoisen palan ohutta fleeceä. Aluksi ompelin Selkänojan päälle menevän pussin, jonka ulos päin näkyvän reunan käänsin ja ompelin siistiksi. Istuinosan päälle hieman näin vaivaa ja ompelin 2 sivusaumaa ja alareuna käänteen. Päälisen liimasin kuumaliimalla. Selkänojan alle jäävän osan liimasin. Ja sitten selkänoja paikalleen.

Kiikkutuolin osaksi suunnittelin 3mm vaneria, mutta emme vieläkään ole sahan kanssa puheväleissä, siispä päätin kokeilla paksua pahvia. Se leikkaantui jotenkin oudosti ja vääntyi, vaikka mattopuukolla ähersin. Sitten muistin pakin nro. 3 ja kaikki ihan tikut. Tohtorin kurkkuun kurkkaustikusta leikkasin keinuosan. Saksilla reunoja, mutta herkät paikat mattopuukolla. Kurkkaustikut ovat muuten hyviä, mutta halkeavat koko tikut pituudelta herkästi.Käsinojiksi löytämiäni minijäätelötikkuja ja siihen välille grillitikkuja. Hirveästi Bisonin liimaa ja sitten maalarinvalkeaa lateksia. Istuin osa näkyy osittain kuvan yläreunassa.

 

Tässä vaiheessa muistin joulukuun alussa aloittamani projektin Reinon pinnasänky, joka on jalkoja vaille valmis. Maalin kuivuessa hainpas senkin siihen pöydälle. Pinnasängyn olen tehnyt jäätelö- ja grillitikuista. 4 tikkuun porasin reiät, joihin mahtuu grillitikut. Pohjatikut liimasin pahvin päälle. Tällöin käytössä oli puuliima. Varsinkin tikkujen liimaaminen suoraan oli melkein mahdottomuus. Aluksi ajattelin tehdä yläreunatkin jäätelötikuista, mutta ne olivat liian leveitä. Täten päädyin grillitikkuihin. Pinnojen vinoutta olen koettanut korjailla laittamalla hirveästi liimaa. Maalaus hommat hoiti mieheni valkoisella Spraylla. Viimeistellessään maalausta koko teos oli tipahtanut. Ja tietenkin pinnat menivät vinoon. Koetin pelastaa mikä palastettavissa on liimalla. Onhan se näköinen, mutta niin kovin rakas. Jalat on tehty Tiimarin pyöreistä puukepeistä.

Kuvassa näkyy myös keinutuolin liimausvaihe.

Koneen ollessa esillä ompelin myös pinnasänkyyn petivaatteet (vaaleansinistä fleeceä, oranssikirahvikangas ja pitsiä), ja alastomalle Reino reppanallekin jotain päälle pantavaa. Asetellessa petivaatteita huomasin miten rumasti ne pinnojen välistä näkyy, joten ei auttanut muu kuin tehdä pinnasuoja sinisestä paperista ja Tiimarin kangastarrasta.

Keinutuolin pohjaan, vaikkei sitä kukaan näekään, liimasin pallokuvioista paperia. Halusin myös hieman lisätä pitsiä. Sitten vain kuumaliimalla keinotuoli kasaan ja tavarat omalle paikalle Kassalaan. Keinutuolin jalat eivät ole tarpeeksi kaarevat, joten tuoli ei keinu kunnolla. Takana näkyvän lasikukan olen löytänyt kirpputorilta ja matot virkannut. Lanka oli jännä, kuin olisi 3 lankaa syltätty yhteen, mistään en ole löytänyt vastaavaa... Siitä sai 3 ihanan näköistä mattoa, jotka kaipaavat vielä silitysrautaa. Kattolampun piuhat roikkuvat vielä vapaana, mutta niiden aika tulee kun oikea lampunvarjostin sattuu kohdalle. Vanhempien makuuhuone sijaitsee ylimmässä kerroksessa.

Kynsilakka, biisonin liima ja spray-maalit ovat liuoitin pohjaisia. Vasta tunnin ähertämisen jälkeen tajusin siirtyä liesituulettimen alle. En siis tiedä johtuuko tämän illan innostus harrastuksesta vai imppauksesta.

Huomaamatta valmistunut porraskaappi

Enpä muista milloin aloittelin ja milloin lopettelin, mutta siellä se nyt eteisessä on. Harry Potter tyylinen portaiden alus kaappi. 3mm vanerista sahattu, 1mm poralla porattu lankanauloille sarana paikat ja maalattu maalarin valkoisella lateksimaalilla. Lateksimaalia on vielä runsaasti jäljellä, varmaan siksi kaikki huonekalut näyttää olevan valkoisia. Jospa pientavarassa vastaan tulee sitten muitakin värejä.

Lampun varjostin on saatu rautakaupasta, kun on oikein kiltisti pyydetty. Kyseessä on se tulppa, joka tulee maalipurkin kanteen kun väri sekoitetaan. Samalla sain myös paljon pienempiä kirkkaita tulppia, jotka olivat hyödyttömiä kun uusi sekoituskone tekee suuremman reiän. Kannattaa siis avata suunsa ja höpöttää, sillä kyseisellä reissulla taisin olla ostamassa nauloja...=) Päällä on Tiimarista ostettua kangastarranauhaa.

Perhe Huoleton-Hutilus 2/2

 Tältä siis näyttää Pirren ja Joosepin hiukset. Sitten olikin aika kokeilla jotain uutta, eli akryylimaaleja.=) Paketti löytyi Clas Ohlsonilta vajaalla 10é. 2 koon pensselistä leikkasin yli puolet karvoista pois. Ja sitten vain harjoittelemaan.

 Ja tässä on perhe Huoleton-Hutilus:

Jos ehdit mitenkään heitä kommenttia tai liity seuraajiini. Siinä hommas joku saisi jo olla ensimmäinen.

Perhe Huoleton-Hutilus 1/2

Tänään Kassala sai oikeat asukkaat. Taloon muuttaa siis Birgitta "Pirre" Huoleton ja Jooseppi Hutilus sekä heidän lapsensa Reino Huoleton-Hutilus.

Monta yötä mietittyäni päätin että tänään on se päivä, kun kokeilen miltä tuntuu Fimo. Hyvin olin yllättynyt miten muovailuvahamaista ja helposti muokattavaa Fimo on. Taitaa pian iskeä kuume massailla muutenkin. Mutta jostain täytyy aloittaa. Koska nautin haasteista ja talo on kaivannut asukkejaan jo pitkän aikaa, tein ensimmäisenä Pirren ja Joosepin.

Päätin tehdä foliosta päille muotin ja siihen päälle muotoilla ihonväristä Fimoa. Tilannut olen kaksi pakettia, sillä luulin että kulutus on paketti/ tyyppi. Jotta osien yhdistely olisi helpompaa, taitoin rautalankaa kaksinkerroin laitettavaksi osien sisään.

Kuvan reunassa näkyy Reino vauva, jonka olen joulukuun alussa ostanut. Reino on Adorable Minies-sarjasta. Reinoa oli liimattu kasaan, siksi olen tähän mennessä puukottanut jalat ja kädet irti ja vetänyt takaisin kasaan rautalangalla. Mietinnässä on kuitenkin että leikkaisin irti kädet kyynärpäästä ja jalat polvesta, heittäisin pois keskiosan ja kasaisin kuten muutkin asukkaat.

Hahmojen muotoiluun käytin sormia sekä hammas- ja grillitikkuja. Ja sitten ei muuta kuin rohkeasti Fimon kimppuun. Ensin tein päiden pohjat, niiden hetken aikaa jähmettyessä jalat ja kädet. Tärkeää oli huomioida että Jooseppi on lapiokäsi, Pirren koetin pitää sirompana. Kädet taivutin grillitikun ympäri, jotta tyypit pystyvät tekemään kantamishommia ja pitämään jotain käsissään.

Ollessani melkein valmis, päätti mieheni sekaantua ja kertoa että kumpikin näyttää ihan Kekkoselta. Joosepille tämä on sallittua, mutta ei Pirrelle. Asiantunteva kommentti oli että naisten nenä on kapeampi varresta ja huomattavasti pienempi. Eli uunin lämmetessä, Fimon luistaessa sormissa koetin kaikkeni jotta Pirrestä saadaan naisellisempi. Ja sitten vain kuumaan (110*) uuniin 30min. Koko paistoajan hypin vieressä kuin pikkutyttö ja osoittelin ukkoja. Kuin onkaan hienoja.

Tietenkään meillä ei ollut vaaleaa peruukkia, joten jouduin kauppareissulle. Hyvä etten omaa tukkaani alkanut leikkeleen. Mukaan tarttui Bisonin liimaa, vaalea lettilisäke Gina Tricoosta ja omalle perheelle ruokaa. Kotiin tultua puhkuin intoa niin että meinasin haljeta.

Sitten vaan nopeasti yhdistelemään osia ja rakentelemaan vartaloa rautalangasta. Ensin tein Joosepin, mittaa Joosepille tuli 12,5cm. Kassalan ovien korkeus on 13cm, siis Jooseppi on pitkä mies. Sitten oli aika kasata Pirre. Tässä vaiheessa on mahtava huomata että Joosepilla on Pirren pää. Revin minkä pystyin (1cm) ja leikkasin pään irti torsosta sekä poistin 5mm kaulan Fimoa. Onneksi miehelläni on halu sekaantua harrastukseeni, ja hän liitti lyhyen päässä kiinni olevan rautalangan pitkään pätkään rautalankaa. Liittimellä jota en edes tiennyt olevan olemassa. Pelastus!! <3

Joosepilla on syntyjään oikea käsi pidempi ja Pirrellä vasen. Vartalon rangan siis väänsin rautalangasta ja pehmikkeeksi laitoin sideharsoa. Tuskaillessani Joosepin tukkaa ja partaa, sekaantui mieheni jälleen. Olin siis leikkaamassa vaalean ruskeasta lisäkkeestä lyhyttyä sänkeä, kun pöytään tuotiin partakone. Sieltä löytyi ihanaa lyhyttä parran pätkää, jota riitti Joosepin leukaan ja läikittäin päähän. Olin jo tyytymässä siihen että Jooseppi kaljuuntuu, mutta mieheni ajoi partansa ja niskavillansa. Siitä riitti sitten koko ukon pääkarvoitukseen.=) Bison oli tässä vaiheessa turhan hankala kiinnitykseen, joten käytin tuttua ja turvallista puuliimaa.

Pirren takatukan liimasin lettilisäkkeestä tupsu kerrallaan. Tässä työssä käytin Bisonin yleisliimaa, jota sormenpäissäni on yhä. Takatukkaa liimaillessa tajusin että pääly hiukset tulevat sillä tyylillä typerän näköiseksi. Kaivoin siis esiin ompelukoneen ja kanttinauhaa. Ensin ompelin hiuksia kiinni yhdestä kohtaa, mutta koska lisäke on melko jäykkää olisi tukka jäänyt töröttämään kummallisesti pystyyn. Pirrellä on siis kaksi jakausta. Jonkin verran piti vielä lopuksi laittaa liimaa jotta hiukset osoittavat maata kohti. Mutta hyvä siitä tuli.

Jokin tökkii Bloggerissa.

Keittiön hella

Joulu tuli lomailtua, mutta nyt on aika palata takaisin sorvin ääreen. Kaikki lähti siitä kun tielle sattui täydellinen tiiliseinä. Sen tulostelin taloudellisesti yhdelle paperille 3 kertaa. Tähän projektiin tarvitsin myös "elävä liekkisen" led-tuikun ja suklaarasian. Kuvassa näkyy myös löytöjäni: nukkekodin nukkekoteja (Tiimari) ja 5mm/5cm jäätelötikkuja (Prisma).

 Aluksi piirsin varrastikulla ja viivaimella pahviin jäljet. Niitä pitkin taittelin ja ajatusta siinä samalla koko ajan kehittelin. Lopulta meni hermo, pöytää ilmestyi ilmastointiteippiä, ärräpäitä ja lopulta aivot teki tenän. Katsoin viisaammaksi kasata kaikki takaisin alustalle, siirtää apukeittiöön ja leikkiä Legoilla. Kolmen tunnin tauko teki hyvää ja lapsen mentyä nukkumaan oli hyvä jatkaa.

Yöllä pöytään ilmestyi huomattavasti paksumpaa pahvia, folio ja lämmitin jopa kuumaliimankin. Siinä sitten koetin pysyä ajatusteni mukana, alkukuvien ottaminenkin jäi. Aluksi taittelin pahvista oikean kokoisen ulkoreunan hellaan ja leikkasin mattopuukolla sopivan aukon. Seuraavaksi taittelin sopivan uuninpohjan, johon tein jopa reunoja. Kun huomasin uuninpohjan olevan liian pieni, leikkelin pieniä pahvin palasia, joilla voi täyttää loput hellan sisuksesta.  Sitten vain melkoinen määrä kuumaliimaa.

Uunin aukon, pohjan, yhden reunan ja takaseinän väritin mustalla tussilla. Toiseen reunaan ja kattoon liimasin foliota. Toiveena on että tuikun liekki heijastuu näistä pinnoista. Päälle hirmuinen määrä kuumaliimaa. Hellaa mittana käyttäen leikkasin kannen. Tässä vaiheessa tajusin käydä kokeilemassa sopiiko tuotos omalle paikalleen nukkekotiin vai olenko mitannut taas väärin. Puoli senttiä liian suuri!! Hieman olin kiitollinen hellan sisuksen täytepaloista. Niitä reviskelin varmuuden varaksi 3 irti, mukava oli huomata miten hyvin kuumaliima pitää.=) Uudelleen kasaus ja kannen leikkaus ja väritys.

Mikään uuni ei ole täydellinen ilman luukkua. Koska en harrasta helppoja hommia, oli luukun oltava avautuva. Nämä ovat juurikin niitä projekteja joita kannattaa tehdä kun vasta opettelee.

Siispä muuten hyödyttömäksi osoittautuneen suklaarasian kimppuun. Leikkasin kaksi aukon kokoista palasta, joihin vielä keskelle särhäsin pienemmän aukon ja väritin mustaksi. Sulatejuustorasian kannesta leikkasin hieman palasia suuremman kappaleen. Sitten vain hirmuisesti liimaa. Puuliimahan tunnetusti kuivuu hyvin hyvin hitaasti. Kun luukku oli kosketuskuiva leikkasin ylimääräisen kirkkaan muovin pois. Kuumaliimalla kiinnitin toiseen reunaan hyvin ohutta kirkasta letkua. Tässä vaiheessa otin aikaa kiittää sitä hamsteria (itseäni), joka sitkeästi tällaista tilpehööriä(=roskaa) kerää.

Kuumaliiman kuivuttua pujotin rautalankaa hellan pahviseinän yläreunasta, aukon kohdalla läpi letkun palasen ja taas takaisin pahvin sisään. Hitunen hienosäätöä ja pienemmäksi leikkaamista. TATTADAA! Luukku on valmis.

Enää jäi viimeistelyhommat. Luukkua varten leikkasin tiiliseinä kuvioon hieman tarvetta suuremman aukon. Pikkupensselillä maalailin liimaa hellan seiniin, jokseenkin paljon. Ja sitten vain tiilikuvio kiinni. Luukun kohdalla värkkäili ja leikkasin tiilikuviosta pienempiä palasia ja sommittelin niitä uuninluukun ympärille. Hieman maalailin hellaa liimalla, varsinkin saumakohtia. Koetin myös elävöittää pintaa. Tämän jälkeen väritin paperin reunaa mustaksi, leikkasin siitä pieniä tuhkaluukkuja ja kiinnitin ne. Lopuksi vielä kaikkiin luukkuihin musta puuhelmi kahvaksi.

Takaseinän jätän ainakin tässä vaiheessa avoimeksi. Näkeepähän millainen väkerrys on käynyt ja jos joskus tulee tarvetta muutoksille.. Moni kakku päältä kaunis, mutta ainakin minun hella silkoa sisältä.