perjantai 27. joulukuuta 2013

Keittiön hella

Joulu tuli lomailtua, mutta nyt on aika palata takaisin sorvin ääreen. Kaikki lähti siitä kun tielle sattui täydellinen tiiliseinä. Sen tulostelin taloudellisesti yhdelle paperille 3 kertaa. Tähän projektiin tarvitsin myös "elävä liekkisen" led-tuikun ja suklaarasian. Kuvassa näkyy myös löytöjäni: nukkekodin nukkekoteja (Tiimari) ja 5mm/5cm jäätelötikkuja (Prisma).

 Aluksi piirsin varrastikulla ja viivaimella pahviin jäljet. Niitä pitkin taittelin ja ajatusta siinä samalla koko ajan kehittelin. Lopulta meni hermo, pöytää ilmestyi ilmastointiteippiä, ärräpäitä ja lopulta aivot teki tenän. Katsoin viisaammaksi kasata kaikki takaisin alustalle, siirtää apukeittiöön ja leikkiä Legoilla. Kolmen tunnin tauko teki hyvää ja lapsen mentyä nukkumaan oli hyvä jatkaa.

Yöllä pöytään ilmestyi huomattavasti paksumpaa pahvia, folio ja lämmitin jopa kuumaliimankin. Siinä sitten koetin pysyä ajatusteni mukana, alkukuvien ottaminenkin jäi. Aluksi taittelin pahvista oikean kokoisen ulkoreunan hellaan ja leikkasin mattopuukolla sopivan aukon. Seuraavaksi taittelin sopivan uuninpohjan, johon tein jopa reunoja. Kun huomasin uuninpohjan olevan liian pieni, leikkelin pieniä pahvin palasia, joilla voi täyttää loput hellan sisuksesta.  Sitten vain melkoinen määrä kuumaliimaa.

Uunin aukon, pohjan, yhden reunan ja takaseinän väritin mustalla tussilla. Toiseen reunaan ja kattoon liimasin foliota. Toiveena on että tuikun liekki heijastuu näistä pinnoista. Päälle hirmuinen määrä kuumaliimaa. Hellaa mittana käyttäen leikkasin kannen. Tässä vaiheessa tajusin käydä kokeilemassa sopiiko tuotos omalle paikalleen nukkekotiin vai olenko mitannut taas väärin. Puoli senttiä liian suuri!! Hieman olin kiitollinen hellan sisuksen täytepaloista. Niitä reviskelin varmuuden varaksi 3 irti, mukava oli huomata miten hyvin kuumaliima pitää.=) Uudelleen kasaus ja kannen leikkaus ja väritys.

Mikään uuni ei ole täydellinen ilman luukkua. Koska en harrasta helppoja hommia, oli luukun oltava avautuva. Nämä ovat juurikin niitä projekteja joita kannattaa tehdä kun vasta opettelee.

Siispä muuten hyödyttömäksi osoittautuneen suklaarasian kimppuun. Leikkasin kaksi aukon kokoista palasta, joihin vielä keskelle särhäsin pienemmän aukon ja väritin mustaksi. Sulatejuustorasian kannesta leikkasin hieman palasia suuremman kappaleen. Sitten vain hirmuisesti liimaa. Puuliimahan tunnetusti kuivuu hyvin hyvin hitaasti. Kun luukku oli kosketuskuiva leikkasin ylimääräisen kirkkaan muovin pois. Kuumaliimalla kiinnitin toiseen reunaan hyvin ohutta kirkasta letkua. Tässä vaiheessa otin aikaa kiittää sitä hamsteria (itseäni), joka sitkeästi tällaista tilpehööriä(=roskaa) kerää.

Kuumaliiman kuivuttua pujotin rautalankaa hellan pahviseinän yläreunasta, aukon kohdalla läpi letkun palasen ja taas takaisin pahvin sisään. Hitunen hienosäätöä ja pienemmäksi leikkaamista. TATTADAA! Luukku on valmis.
Enää jäi viimeistelyhommat. Luukkua varten leikkasin tiiliseinä kuvioon hieman tarvetta suuremman aukon. Pikkupensselillä maalailin liimaa hellan seiniin, jokseenkin paljon. Ja sitten vain tiilikuvio kiinni. Luukun kohdalla värkkäili ja leikkasin tiilikuviosta pienempiä palasia ja sommittelin niitä uuninluukun ympärille. Hieman maalailin hellaa liimalla, varsinkin saumakohtia. Koetin myös elävöittää pintaa. Tämän jälkeen väritin paperin reunaa mustaksi, leikkasin siitä pieniä tuhkaluukkuja ja kiinnitin ne. Lopuksi vielä kaikkiin luukkuihin musta puuhelmi kahvaksi.


Takaseinän jätän ainakin tässä vaiheessa avoimeksi. Näkeepähän millainen väkerrys on käynyt ja jos joskus tulee tarvetta muutoksille.. Moni kakku päältä kaunis, mutta ainakin minun hella silkoa sisältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti