Menemättä sen enempää yksityiskohtiin: vuosi on ollut hyvin vaikea. Olen koettanut sopeutua, miellyttää, piiloutua, tehdä kaikkeni jotta kodin ulkopuolella olisi helpompaa. Rikoin melkein itseni yrittäessä, jolloin mitta tuli täyteen ja taistelin itseni ulos tilanteesta. Taistelun tuloksiin ja helpottuneeseen ympäristöön liittyy hyvin läheisesti sarja Breaking Bad. Aivan loistava sarja!!!
Sarjassa eniten silmääni tökki olohuoneen sohva ja sen päällä oleva isoäidin neliöllä tehty viltti. Ja jotenkin minä niin kiinnyin siihen. Ja halusin että en unohda. Teinkin hetki sitten Kassalaan ruskean nahkasohvan, ehkä alitajunta vaikutti asiaan ja nyt tein kyseisin viltin. Breaking bad- sohva löytyy linkin alta, kun en ole varma saako blogissa jakaa miten muita kuin omia kuvia.
Oman sohvani nimi on Breaking Back. Aika saa näyttää ryhdynkö vielä millaisiin muutoksiin...
Yo Bitch- I'm Back!
Ikuisuusprojekti Kassalan kausiluonteisen edistymisen seurantaa. Mittakaava 1:15, jolloin pääpaino on itse tehdyissä tai muokatuissa huonekaluissa. Kassalassa asustaa perhe Huoleton-Hutilus. Lisäksi työn alla 1:12 koti Merikeiju Puolukalle ja 1:18 talo pojalle.
torstai 25. joulukuuta 2014
Keittiön kaapit ja joulukuvia Kassalasta
Tuhosin vuosi sitten tekemäni keittiökaapiston. Ja tein uuden. Ei ehkä paras ajatuksen juoksu ikinä.=) On saanut nyt jonkun illan istua, sahata, liimata, mitata ja hioa laatikoita pienemmäksi. Sen jälkeen koettaa saada laatikoita isommaksi. Hullun hommaa.
Kaapiston tein bilteman sytyketikuista. Aloitin tekemällä 4 saman levyistä laatikkoa, 2 matalaa ja 2 syvää. Ei tullut saman kokoisia. Kaapiston tein sitten mittatilauksena laatikoille.
En uskonut kykyihini kiinnittää ylähyllyjä suoraan seinään, joten tein kaapistolle vanerista takaseinän jonka tapetoin saman väriseksi kuin muun keittiön.Aika paljon sai vääntää, kääntää ja hioa. Lopulta jätin homman kuivumaan- vain palatakseni huomaamaan että syvät alalaatikot ovat liimautuneet kiinni. Eikä irronneet repimällä vaan täysin paloissa. Jouduin siis liimaamaan laatikot uudelleen kasaan, eivätkä ne istuneet kuten olin toivonut. Hionta paperia on mennyt aivan urakalla, jonka jälkeen laatikot irvistivät rumasti. Tein kahvinsekoitus tikuista isoihin laatikkoihin ja allaskaapin oveen reunukset.
Kulmapuuhellan, joka nyt on rapattu ja saanut luukut, molemmin puolin on tarkoitus tulla laskutilaa. Jääkaapin ja hellan välinen tila jäi kovin kapeaksi, mutta todennäköisesti teen siihen vain pöydän ja hyllyn. Pöydän alle saa sitten halkoja tai keittiöjakkaran. Hieman harmittaa että tapetit eivät ole kohdistettuja.
Joulukalenterista sekä veljeni tyttöystävältä Sussulta olen saanut kaikkea pientä ja ihanaa Kassalaan. Koetin nyt laittaa joitain tavaroita esille. Tarvitsen vielä koristelu pinsetit ja paremmat hermot.
Keittiö on vieläkin vaiheessa ja joitain kaapistoja/tasoja puuttuu. Nyt lapset ovat tavaroillaan vallaneet lattian. Joulu on kuitenkin yhdessä olon aikaa.
Tämä nurkkaus alkaa olla jo toivomassani pisteessä. Sussulta saatu joulukuusi nurkassa. <3
Ihania leluja ja tavaroita odottamassa matkaa kerrosta ylemmäksi.
Kaapiston tein bilteman sytyketikuista. Aloitin tekemällä 4 saman levyistä laatikkoa, 2 matalaa ja 2 syvää. Ei tullut saman kokoisia. Kaapiston tein sitten mittatilauksena laatikoille.
En uskonut kykyihini kiinnittää ylähyllyjä suoraan seinään, joten tein kaapistolle vanerista takaseinän jonka tapetoin saman väriseksi kuin muun keittiön.Aika paljon sai vääntää, kääntää ja hioa. Lopulta jätin homman kuivumaan- vain palatakseni huomaamaan että syvät alalaatikot ovat liimautuneet kiinni. Eikä irronneet repimällä vaan täysin paloissa. Jouduin siis liimaamaan laatikot uudelleen kasaan, eivätkä ne istuneet kuten olin toivonut. Hionta paperia on mennyt aivan urakalla, jonka jälkeen laatikot irvistivät rumasti. Tein kahvinsekoitus tikuista isoihin laatikkoihin ja allaskaapin oveen reunukset.
Kulmapuuhellan, joka nyt on rapattu ja saanut luukut, molemmin puolin on tarkoitus tulla laskutilaa. Jääkaapin ja hellan välinen tila jäi kovin kapeaksi, mutta todennäköisesti teen siihen vain pöydän ja hyllyn. Pöydän alle saa sitten halkoja tai keittiöjakkaran. Hieman harmittaa että tapetit eivät ole kohdistettuja.
Joulukalenterista sekä veljeni tyttöystävältä Sussulta olen saanut kaikkea pientä ja ihanaa Kassalaan. Koetin nyt laittaa joitain tavaroita esille. Tarvitsen vielä koristelu pinsetit ja paremmat hermot.
Keittiö on vieläkin vaiheessa ja joitain kaapistoja/tasoja puuttuu. Nyt lapset ovat tavaroillaan vallaneet lattian. Joulu on kuitenkin yhdessä olon aikaa.
Tämä nurkkaus alkaa olla jo toivomassani pisteessä. Sussulta saatu joulukuusi nurkassa. <3
Ihania leluja ja tavaroita odottamassa matkaa kerrosta ylemmäksi.
Luukut 21-24 ja laittamieni luukkujen sisältö
Luukkuun 21. Ulrica oli laittanut jouluisia taittelukuvia.
22. päivä Saanalta sain kakkua ja pipareita pellillisen. IHANAA!!
23. luukkuun Johanna oli virkannut kauniin peiton. Itsekin jonkun kerran virkanneena tiedän että tässä on hetki jos toinenkin mennyt. Kiitos
Jouluaattona 24. sain Anjalta tuolin ja ensimmäisen viherkasvin Kassalaan.
Itse tein sarja tuotannolla kaikille kanssani vaihtaneille samanlaiset luukut. Pieniä koko ja sisältä eroja oli, mutta suurin piirtein samanlaiset kaikille.
1. luukussa oli leikkuulaudalla tomaattikeiton ainekset, sekä kattilallinen tomaatti keittoa. Kattilan tekoa minun täytyy vielä harjoitella, mutta toivoin että leikkuulaudan tarjonta hieman hyvittäisi kattilan kauheutta.=)
2. luukkuun tein luettavan Pupu Tupunan Loruaapisen sekä neulahuovutetun pehmolelun. Mäatkaan lähti 2 papukaijaa, 1 kissa, 4 nallea ja jääkarhu.
3. luukun tekoon olen tuhrannut kaikista eniten aikaa, hikeä ja tihrusilmiä. Tein siis 9 paria sukkia, 18 sukkaa! Tunti/sukka. Toivon siis todella että löytävät paikkansa maailmalla.
Kiitos kaikille kanssani luukkuja vaihtaneelle! Tämä oli uskomattoman ihanaa! Jospa ensi vuonna uudet kujeet ja uudet vaihdot.
22. päivä Saanalta sain kakkua ja pipareita pellillisen. IHANAA!!
23. luukkuun Johanna oli virkannut kauniin peiton. Itsekin jonkun kerran virkanneena tiedän että tässä on hetki jos toinenkin mennyt. Kiitos
Jouluaattona 24. sain Anjalta tuolin ja ensimmäisen viherkasvin Kassalaan.
Itse tein sarja tuotannolla kaikille kanssani vaihtaneille samanlaiset luukut. Pieniä koko ja sisältä eroja oli, mutta suurin piirtein samanlaiset kaikille.
1. luukussa oli leikkuulaudalla tomaattikeiton ainekset, sekä kattilallinen tomaatti keittoa. Kattilan tekoa minun täytyy vielä harjoitella, mutta toivoin että leikkuulaudan tarjonta hieman hyvittäisi kattilan kauheutta.=)
2. luukkuun tein luettavan Pupu Tupunan Loruaapisen sekä neulahuovutetun pehmolelun. Mäatkaan lähti 2 papukaijaa, 1 kissa, 4 nallea ja jääkarhu.
3. luukun tekoon olen tuhrannut kaikista eniten aikaa, hikeä ja tihrusilmiä. Tein siis 9 paria sukkia, 18 sukkaa! Tunti/sukka. Toivon siis todella että löytävät paikkansa maailmalla.
Kiitos kaikille kanssani luukkuja vaihtaneelle! Tämä oli uskomattoman ihanaa! Jospa ensi vuonna uudet kujeet ja uudet vaihdot.
maanantai 22. joulukuuta 2014
Olohuoneen sohva vol. 3
Kuinka monesti ihminen voi muuttaa mielensä. Minun tapauksessa hyvin hyvin monesti. Minä olen oikeasti surkia sisustaja, ja nyt minulla on 1:1 talon lisäksi nukkekotikin. Mielessäni haen tiettyä fiilistä, mutta en oikein osaa keskittää ajatuksiani siihen miten sen loihdin. Joten tein olohuoneeseen 3. sohvan. Myös keittiön kaapiston olen tuhonnut ja koettanut koota uudelleen. Ei ihme kun homma ei etene, kaikki aika menee asioiden uudelleen tekemiseen.
Fiilis jonka haluan loihtia on lämmin ja tumma ja kotoisa. Viimeisin sohva myös oli liian suuri ja hallitseva olohuoneeseen, koska haluan sinne myös pienemmät nojatuolit sekä viherkasveja, pöytiä ja kaikenlaista muuta. Sohvaa aloitin tekemään samalla mallilla kuin edellisintä, mutta keinonahan venyessä jouduin muuttamaan suunnitelmaa lennossa.
Ristipistoin tekemäni matto asettaa melko paljon rajoituksia sohvan värille. Lisäksi olen ajatellut ruudullisia nojatuoleja, jolloin sohvan täytyi olla yksivärinen. Olin jo repimässä valkoisia farkkuja (koska netti on pullollaan valkoisia sohvia), kun päätin etten haluakaan. Kaivelin läpi kaikki kaapit ja löysin ruskean rikkinäisen tekonahka laukun. Vaneria, retkipatja, pitkä puikollinen kuumaliima ja 4 tummaa helmeä, sata kirosanaa ja punoittava palovamma sormessa. Valmis sohva otti lisäksi osumaa hiomapaperista. Melko ihanahan siitä tuli, kait - kunnes muutan taas mieleni.
Fiilis jonka haluan loihtia on lämmin ja tumma ja kotoisa. Viimeisin sohva myös oli liian suuri ja hallitseva olohuoneeseen, koska haluan sinne myös pienemmät nojatuolit sekä viherkasveja, pöytiä ja kaikenlaista muuta. Sohvaa aloitin tekemään samalla mallilla kuin edellisintä, mutta keinonahan venyessä jouduin muuttamaan suunnitelmaa lennossa.
Ristipistoin tekemäni matto asettaa melko paljon rajoituksia sohvan värille. Lisäksi olen ajatellut ruudullisia nojatuoleja, jolloin sohvan täytyi olla yksivärinen. Olin jo repimässä valkoisia farkkuja (koska netti on pullollaan valkoisia sohvia), kun päätin etten haluakaan. Kaivelin läpi kaikki kaapit ja löysin ruskean rikkinäisen tekonahka laukun. Vaneria, retkipatja, pitkä puikollinen kuumaliima ja 4 tummaa helmeä, sata kirosanaa ja punoittava palovamma sormessa. Valmis sohva otti lisäksi osumaa hiomapaperista. Melko ihanahan siitä tuli, kait - kunnes muutan taas mieleni.
lauantai 20. joulukuuta 2014
Luukut 15-20
15. luukun sain Johannalta. Ihana kuusikranssi.
Luukkuun 16. Saana oli laittanut suloisen paperin, pieniä nallen päitä sekä ajatelma-taulun. Nyt ihan joutuu miettimään onnistuisikohan fimosta nuin pienille päille vartalo. Kokeiltavaksi menee.
17. Ulricalta tuli paperista taitettava pöytäkoriste. Keittiön pöytä onkin melkein valmis näitä varten.
Luukkuun 18. Sanna oli laittanut pienen pienen nuken. Oikea tulitikku(aski)tyttö. Uskomattoman hienon. Kädet ja jalat liikkuu, hiukset päässä ja kauniit kasvot. Tämä on uskomattoman upea!!
Luukkuun 19. Mariannelta tuli mosaiikki tarjotin ja kahvipaketti. Täytyy olla varmasti hirmuisesti sorminäppäryyttä sekä piiiitkän pitkät hermot että tällaisen tarjottimen saa askarreltua. Nöyräksi vetää. Itseltä olisi voinut jäädä tekemättä, siksi suuri kiitos Mariannelle!
Luukussa 20. oli Jennyltä vihko, kynä, kumi ja terotin. Terottimessa on ihan se metalliosakin. Ei kai tällaisesta voi kuin kiittää ja kumartaa. Nämä on hienoja.
Ihan jännällä koettanut katsella muiden blogeja jos vaikka siellä vilahtaisi omia luomuksia ja näkisi vähän miten ne on otettu vastaan.
Luukkuun 16. Saana oli laittanut suloisen paperin, pieniä nallen päitä sekä ajatelma-taulun. Nyt ihan joutuu miettimään onnistuisikohan fimosta nuin pienille päille vartalo. Kokeiltavaksi menee.
17. Ulricalta tuli paperista taitettava pöytäkoriste. Keittiön pöytä onkin melkein valmis näitä varten.
Luukkuun 18. Sanna oli laittanut pienen pienen nuken. Oikea tulitikku(aski)tyttö. Uskomattoman hienon. Kädet ja jalat liikkuu, hiukset päässä ja kauniit kasvot. Tämä on uskomattoman upea!!
Luukkuun 19. Mariannelta tuli mosaiikki tarjotin ja kahvipaketti. Täytyy olla varmasti hirmuisesti sorminäppäryyttä sekä piiiitkän pitkät hermot että tällaisen tarjottimen saa askarreltua. Nöyräksi vetää. Itseltä olisi voinut jäädä tekemättä, siksi suuri kiitos Mariannelle!
Luukussa 20. oli Jennyltä vihko, kynä, kumi ja terotin. Terottimessa on ihan se metalliosakin. Ei kai tällaisesta voi kuin kiittää ja kumartaa. Nämä on hienoja.
Ihan jännällä koettanut katsella muiden blogeja jos vaikka siellä vilahtaisi omia luomuksia ja näkisi vähän miten ne on otettu vastaan.
tiistai 16. joulukuuta 2014
WC-istuin ja käsienpesuallas
Olen joskus ostanut valkoista CERNIT-massaa ja melkein hylännyt koko massahommat. Ihan hirmu kovaa tavaraa työstettäväksi. En tykkää sitten yhtään. Kuitenkin se on ostettu ja ennen kuin se on käytetty en pysty perustelemaan itselleni miksi tarvitsen pehmempää valkoista massaa. Ihan itseni takia, mutta silti.
Nyt yöllä kaivelin sen kätköistäni. 2 pakettia. Toiseen kaiversin käsienpesualtaan. Lohkeili kyllä ikävästi. Eli kaiversin keskelle altaan, ja tasoittelin pyöreällä massatyökalullani: puolikkaan pikkurillin ja etusormen pään kokoiset pallot. Tietenkin lämin sormilla jotta käsien rasva notkeuttaisi yhtään. Lopuksi leikkelin massa terällä reunat pois, jotta sain altaan ulkoisesti suorakulmioksi. Hanan olen joskus tilannut minimaailmasta ja sprayannut hopeiseksi.
Sitten se hieman enemmän työtä vaatinut istuin. Tätä varten jouduin pehmittämään koko paketin CERNITtiä. Ei ollut kivaa. Sormiin sattuu. Pöntön allas osan sain aikaiseksi kun laitoin elmunkelmua ison marmorikuulan päälle ja sitten lämmin pehmeää CERNITtiä ympärille. HOX! Massat eivät irtoa pelkästä marmorikuulasta edes paistettuna. Kaulitsin pohjaa ja tein putkia ja sitten ei muuta kuin kasailemaan. Tein 3 osaa: pöntön, vesisäiliön ja pöntön kannen. Rengasta en ruvennut edes irrallisena haaveilemaan, mutta ehkä sitten joskus Merikeijun taloon (1:12) pehmeämmästä massasta. Kassalassa rengas on kiinteä. Kannen kiinnitin pitsitarranauhalla ja liimalla ja sitten vesisäiliö päälle.
Eivät nämä nyt kaupasta ostetun veroisia ole, mutta siksi sitäkin arvokkaampia minulle. Saunan ovi on korjauksessa, ja seuraavaksi pitääkin vetää putket suihkulle sekä keittiöön menemään.=)
Nyt yöllä kaivelin sen kätköistäni. 2 pakettia. Toiseen kaiversin käsienpesualtaan. Lohkeili kyllä ikävästi. Eli kaiversin keskelle altaan, ja tasoittelin pyöreällä massatyökalullani: puolikkaan pikkurillin ja etusormen pään kokoiset pallot. Tietenkin lämin sormilla jotta käsien rasva notkeuttaisi yhtään. Lopuksi leikkelin massa terällä reunat pois, jotta sain altaan ulkoisesti suorakulmioksi. Hanan olen joskus tilannut minimaailmasta ja sprayannut hopeiseksi.
Sitten se hieman enemmän työtä vaatinut istuin. Tätä varten jouduin pehmittämään koko paketin CERNITtiä. Ei ollut kivaa. Sormiin sattuu. Pöntön allas osan sain aikaiseksi kun laitoin elmunkelmua ison marmorikuulan päälle ja sitten lämmin pehmeää CERNITtiä ympärille. HOX! Massat eivät irtoa pelkästä marmorikuulasta edes paistettuna. Kaulitsin pohjaa ja tein putkia ja sitten ei muuta kuin kasailemaan. Tein 3 osaa: pöntön, vesisäiliön ja pöntön kannen. Rengasta en ruvennut edes irrallisena haaveilemaan, mutta ehkä sitten joskus Merikeijun taloon (1:12) pehmeämmästä massasta. Kassalassa rengas on kiinteä. Kannen kiinnitin pitsitarranauhalla ja liimalla ja sitten vesisäiliö päälle.
Eivät nämä nyt kaupasta ostetun veroisia ole, mutta siksi sitäkin arvokkaampia minulle. Saunan ovi on korjauksessa, ja seuraavaksi pitääkin vetää putket suihkulle sekä keittiöön menemään.=)
Luukut 9-14
Minä olen niin rakastunut tähän joulukalenterivaihtoon!! Ja voin kertoa että sormet syyhyää ja kuoripapereita on käyty nykimässä ja kokeilemassa ihan urakalla. Mutta aika hyvin pysyvät tulevet luukut kiinni. Aivan uskomatonta päästä ihastelemaan toisen käden jälkeä ja sitten
kaiken muun ihanan lisäksi saada ne aivan IKIOMAKSI!! Minun, minun,
MINUN!! Nää kaikki on nyt minun!!
Luukkuun 9 oli Marianne tehnyt ihanan kynttilälyhdyn. Katsokaa nyt sitä!! Se on tosi pieni!
Luukut 10-12 vaihdoin Jaanan kanssa. Kyllä nyt muijaa hemmotellaan, mutta sitten kuitenkin myös patistetaan eteenpäin. Pakko saada Kassala kuosiin!!
Luukun 13 vaihdoin Jennyn kanssa. Ihanaa kun paketista löytyy paketti. Ja niin kovin kovin pientä ja ihanaa tavaraa.
Luukusta 14 löytyi maitoa, jäätelöä ja ihana teepannu. Kiitos Anja! Anja on blogissaan avannut minun laittaman luukun...=)
Luukkuun 9 oli Marianne tehnyt ihanan kynttilälyhdyn. Katsokaa nyt sitä!! Se on tosi pieni!
Luukut 10-12 vaihdoin Jaanan kanssa. Kyllä nyt muijaa hemmotellaan, mutta sitten kuitenkin myös patistetaan eteenpäin. Pakko saada Kassala kuosiin!!
Luukun 13 vaihdoin Jennyn kanssa. Ihanaa kun paketista löytyy paketti. Ja niin kovin kovin pientä ja ihanaa tavaraa.
Luukusta 14 löytyi maitoa, jäätelöä ja ihana teepannu. Kiitos Anja! Anja on blogissaan avannut minun laittaman luukun...=)
maanantai 8. joulukuuta 2014
Luukut 4-8
Luukusta 4 pyörähti esiin aivan mitättömän pieni vauva. Kiitos Anja. Kuvaus hetkellä oli helistin hetkellisesti hukassa, mutta löysimpä sitten. HUH! Minun lahjaani voi käydä vilaisemassa osoitteessa Kuuralehdossa mutta varoituksen sana muille vaihtokavereilleni: teidänkin eka luukusta löytyy samanlainen..
Luukku 5 piti sisällään lastenkirjallisuutta ja 2 nallea. Suuren suuri kiitos Saanalle. Miksi kummassa juuri nyt täytyy olla Kassalassa valtava remontti!!!??? Viikonlopun vielä luuhasin vanhempieni luona, ei edistänyt kyllä remonttia yhtään.
Luukku 6 oli Jennyltä. Pikkuisen paineet kasautuu hankkia edes jonkinlainen wc-istuin.=) Ja varsinkin käsienpesuallas. Nyt lakkaan kyllä luuhaamasta seuraavia vapaita ja keskityn hetkeksi taloni keskeneräisyyteen.
Luukusta 7 löytyi taiteltavaa. Tämä on aivan kidutusta. Luukku luukulta löytyy enemmän ja enemmän toivomaani pientä tavaraa ja minulla ei ole paikkaa niille. Kiitos Ulrica.
Luukusta 8 pyörähti kranssi ja pikkuinen pronssinenpupu. Kiitos Sanna!
Luukku 5 piti sisällään lastenkirjallisuutta ja 2 nallea. Suuren suuri kiitos Saanalle. Miksi kummassa juuri nyt täytyy olla Kassalassa valtava remontti!!!??? Viikonlopun vielä luuhasin vanhempieni luona, ei edistänyt kyllä remonttia yhtään.
Luukku 6 oli Jennyltä. Pikkuisen paineet kasautuu hankkia edes jonkinlainen wc-istuin.=) Ja varsinkin käsienpesuallas. Nyt lakkaan kyllä luuhaamasta seuraavia vapaita ja keskityn hetkeksi taloni keskeneräisyyteen.
Luukusta 7 löytyi taiteltavaa. Tämä on aivan kidutusta. Luukku luukulta löytyy enemmän ja enemmän toivomaani pientä tavaraa ja minulla ei ole paikkaa niille. Kiitos Ulrica.
Luukusta 8 pyörähti kranssi ja pikkuinen pronssinenpupu. Kiitos Sanna!
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Luukku 3: porsaita äidin oomme kaikki
Luukusta 3 paljastui 2 pientä porsasta. Niin kovin pieniä. IHANIA!! Kiitos Johanna.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nämä ovat niin suloisia ja niin kovin kovin pieniä.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nämä ovat niin suloisia ja niin kovin kovin pieniä.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Keittiön puuhella
Kassalassa on meneillään kunnon sisäremontti. Sen takaa ikkunan poisto lastenhuoneesta, keittiöstä ja eteisestä. Tällä hetkellä häärin keittiössä. Kaikki vanhat työtasot sekä puuhella ovat tuhannen tuusana, koska ne eivät enää sovikaan uuteen ajatukseeni. Melkolailla vuosi sitten ne tein, ja nyt sitten hajotin. Toivottavasti tämä trendi ei jatku.
Kuvat unohtuvat jatkuvasti. Mutta tässä nyt esimakua mitä on tulossa, tämä on niin vaiheessa. Mutta ehkä tästä saa hieman kuvaa millainen keittiöstä on muotoutumassa... Tänään puuhella on mannaryyni rapattu. Kun kerran pääsi vauhtiin niin tekisi mieleni rapata aivan kaikki...=)
Tämä on myös ilmoitus että yhä henki bloggaajassa pihisee. Toivon mukaan 1:1 elämässä tapahtuneet onnelliset muutokset ovat pysyviä ja ahdistus saa jäädä pois.
Kuvat unohtuvat jatkuvasti. Mutta tässä nyt esimakua mitä on tulossa, tämä on niin vaiheessa. Mutta ehkä tästä saa hieman kuvaa millainen keittiöstä on muotoutumassa... Tänään puuhella on mannaryyni rapattu. Kun kerran pääsi vauhtiin niin tekisi mieleni rapata aivan kaikki...=)
Tämä on myös ilmoitus että yhä henki bloggaajassa pihisee. Toivon mukaan 1:1 elämässä tapahtuneet onnelliset muutokset ovat pysyviä ja ahdistus saa jäädä pois.
Joulukalenteri + luukut 1-2
Joulukalenteri saapui osissa pitkin syksyä. Osa paketeista tuli jo lokakuussa. Täytyy myöntää että on vaatinut enemmän kuin tahdonvoimaa etten ole aukaissut kaikkia sitä mukaa kun ne saapuivat. Minulla nimittäin on maailman surkein itsehillintä paketteja kohdatessa.Mutta siinä ne lepäävät kaikki avaamattomina, tai no kahteen kuikkasin ihan vähän. ;)
Luukku 1 tuli sitten avattua jo 31.11 klo 20, mutta onnittelin kuitenkin itseäni kuinka pitkälle selvisin. Ei jäänyt enää monesta tunnista kiinni. Sanna oli kätkenyt luukkuun tarjottimen, 2 taulua ja metalliset ottimet. Ne on niin ihanat, minä olen niin onnellinen. Taulujen aiheetkin sopivat niin uskomattoman hyvin lastenhuoneen tulevaan sisustukseen.
Luukku 2 Mariannelta avasin kun kello löi 00. Enkä joutunut tälläkään kertaa pettymään. Ensimmäisenä löytyi peili, sitten tulitikkulaatikosta keksipaketti, tuhannen ja yhden yön tarinat ja tyyny. Kulmasolmut varsinkin kiehtovat, kuinka ne onkaan tehty. (Erityishuomio Liisalle, kello on tätä kirjoittaessa 1.20, takaan ja vannon että odotin oikeaa päivää)
Nyt ei voi kuin toivoa että omat luukkuni ovat aiheuttaneet edes puolet näistä hykerryksistä mitä minä olen pörissyt.
Luukku 1 tuli sitten avattua jo 31.11 klo 20, mutta onnittelin kuitenkin itseäni kuinka pitkälle selvisin. Ei jäänyt enää monesta tunnista kiinni. Sanna oli kätkenyt luukkuun tarjottimen, 2 taulua ja metalliset ottimet. Ne on niin ihanat, minä olen niin onnellinen. Taulujen aiheetkin sopivat niin uskomattoman hyvin lastenhuoneen tulevaan sisustukseen.
Luukku 2 Mariannelta avasin kun kello löi 00. Enkä joutunut tälläkään kertaa pettymään. Ensimmäisenä löytyi peili, sitten tulitikkulaatikosta keksipaketti, tuhannen ja yhden yön tarinat ja tyyny. Kulmasolmut varsinkin kiehtovat, kuinka ne onkaan tehty. (Erityishuomio Liisalle, kello on tätä kirjoittaessa 1.20, takaan ja vannon että odotin oikeaa päivää)
Nyt ei voi kuin toivoa että omat luukkuni ovat aiheuttaneet edes puolet näistä hykerryksistä mitä minä olen pörissyt.
maanantai 3. marraskuuta 2014
Mannaryynirappaus ja maalia perään
Kuten edellisestä kirjoituksesta huomaa on Kassalan pintoihin iskenyt suuret muutos työt. Aloitin tukkimalla 3 ikkunaa. Tämän jälkeen raavin pinnan pilalle 60 hiomapaperilla. Tarkoitus oli hioa niin että kaikki punainen on poissa, mutta siihen olisi tarvinnut huomattavasti järeämmät aseet.
Syteen tai saveen, se oli mottoni taas tässäkin. Tärkeintähän tällaisessa uuden kokeilussahan on aina että otetaan pieni huomaamaton pinta, eli toisin sanoen Kassalan julkisivu. Vetelin siis ihan uudesta Erikeeper 1kg pullosta klönttejä pinnalle ja levittelin pensselillä. Joku 1-2mm kerros liimaa ja päälle kaadoin reilusti mannaryyniä. Puhtaalla pensselillä levittelin sitten joka paikkaan kuin argeologi kaivauksilla.
Olisi voinut mannaryynit loppua kesken, mutta onneksi omistan rikkaimurin. Rikkaimurin säiliön puhdistin suht huolellisesti ja sitten imuroin enimmät. Välillä meinasi imuri hyytyä ja jouduin turvautumaan isoon imuriin. Kunnes huomasin että rikkiksen säiliö oli ihan täynnä. Fiksua. Sitten vaan seuraavaan pintaan liimaa ja säiliööön imuroidut mannaryynit päälle.
Ja sitten sama toistona molemmille sivuille. Takaseinään en koskenut, siellä on turhan paljon valokatkaisijoita ja Kassalan kuuluu olla selkä seinää vasten.. Kävin liiman kuivuttua pinnat kunnolla läpi imurin harjaspäällä. Reilusti mannaryyni tippuilee ja aina koskettaessa pölisee. Voin kertoa että kyllä kulkeutuu mukana joka paikkaan.
Siellä missä minä olen villinä nuorison edustajana joskus himmaillut ja kouluja käynyt, on pitkä rivi korkeita kummallisen värisiä kerrostaloja, joilla kaikilla on nimi kyljessä. Hina, Kuula, Happo, Rumpu, Mylly, Kenno, Malmi, Kiisu, Nousu, Lyhty, Titaani (äidille kiitos nimilistasta, itse olin unohtanut). Vasta maalattuani ja nostettuani Kassalan pystyyn jäin kaipailemaan nimeä kylkeen.
Lähikuvia vielä rapatuista pinnoista. Se on ihana.
Paras kun ei jää liikaa miettimään onnistuuko vai ei, senkun vaan mättää liimaa, ryyniä ja maalia. Tämä olisi voinut mennä niin monella tapaa pieleen, ja ollut pikkuisen hankala paikkoa enää. Onneksi kaikki meni kuten kuvittelin ja nyt minulla on ihana vaalean keltainen rapattu omakotikerrostalo.
Maalaukset on tehty hämärän aikaan joten voi olla jännä mennä huomenna katsomaan kuin jännältä se luonnonvalossa näyttää.=)
Syteen tai saveen, se oli mottoni taas tässäkin. Tärkeintähän tällaisessa uuden kokeilussahan on aina että otetaan pieni huomaamaton pinta, eli toisin sanoen Kassalan julkisivu. Vetelin siis ihan uudesta Erikeeper 1kg pullosta klönttejä pinnalle ja levittelin pensselillä. Joku 1-2mm kerros liimaa ja päälle kaadoin reilusti mannaryyniä. Puhtaalla pensselillä levittelin sitten joka paikkaan kuin argeologi kaivauksilla.
Olisi voinut mannaryynit loppua kesken, mutta onneksi omistan rikkaimurin. Rikkaimurin säiliön puhdistin suht huolellisesti ja sitten imuroin enimmät. Välillä meinasi imuri hyytyä ja jouduin turvautumaan isoon imuriin. Kunnes huomasin että rikkiksen säiliö oli ihan täynnä. Fiksua. Sitten vaan seuraavaan pintaan liimaa ja säiliööön imuroidut mannaryynit päälle.
Ja sitten sama toistona molemmille sivuille. Takaseinään en koskenut, siellä on turhan paljon valokatkaisijoita ja Kassalan kuuluu olla selkä seinää vasten.. Kävin liiman kuivuttua pinnat kunnolla läpi imurin harjaspäällä. Reilusti mannaryyni tippuilee ja aina koskettaessa pölisee. Voin kertoa että kyllä kulkeutuu mukana joka paikkaan.
Siellä missä minä olen villinä nuorison edustajana joskus himmaillut ja kouluja käynyt, on pitkä rivi korkeita kummallisen värisiä kerrostaloja, joilla kaikilla on nimi kyljessä. Hina, Kuula, Happo, Rumpu, Mylly, Kenno, Malmi, Kiisu, Nousu, Lyhty, Titaani (äidille kiitos nimilistasta, itse olin unohtanut). Vasta maalattuani ja nostettuani Kassalan pystyyn jäin kaipailemaan nimeä kylkeen.
Lähikuvia vielä rapatuista pinnoista. Se on ihana.
Paras kun ei jää liikaa miettimään onnistuuko vai ei, senkun vaan mättää liimaa, ryyniä ja maalia. Tämä olisi voinut mennä niin monella tapaa pieleen, ja ollut pikkuisen hankala paikkoa enää. Onneksi kaikki meni kuten kuvittelin ja nyt minulla on ihana vaalean keltainen rapattu omakotikerrostalo.
Maalaukset on tehty hämärän aikaan joten voi olla jännä mennä huomenna katsomaan kuin jännältä se luonnonvalossa näyttää.=)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)