maanantai 3. marraskuuta 2014

Mannaryynirappaus ja maalia perään

Kuten edellisestä kirjoituksesta huomaa on Kassalan pintoihin iskenyt suuret muutos työt. Aloitin tukkimalla 3 ikkunaa. Tämän jälkeen raavin pinnan pilalle 60 hiomapaperilla. Tarkoitus oli hioa niin että kaikki punainen on poissa, mutta siihen olisi tarvinnut huomattavasti järeämmät aseet.

Syteen tai saveen, se oli mottoni taas tässäkin. Tärkeintähän tällaisessa uuden kokeilussahan on aina että otetaan pieni huomaamaton pinta, eli toisin sanoen Kassalan julkisivu. Vetelin siis ihan uudesta Erikeeper 1kg pullosta klönttejä pinnalle ja levittelin pensselillä. Joku 1-2mm kerros liimaa ja päälle kaadoin reilusti mannaryyniä. Puhtaalla pensselillä levittelin sitten joka paikkaan kuin argeologi kaivauksilla.

Olisi voinut mannaryynit loppua kesken, mutta onneksi omistan rikkaimurin. Rikkaimurin säiliön puhdistin suht huolellisesti ja sitten imuroin enimmät. Välillä meinasi imuri hyytyä ja jouduin turvautumaan isoon imuriin. Kunnes huomasin että rikkiksen säiliö oli ihan täynnä. Fiksua. Sitten vaan seuraavaan pintaan liimaa ja säiliööön imuroidut mannaryynit päälle.

Ja sitten sama toistona molemmille sivuille. Takaseinään en koskenut, siellä on turhan paljon valokatkaisijoita ja Kassalan kuuluu olla selkä seinää vasten.. Kävin liiman kuivuttua pinnat kunnolla läpi imurin harjaspäällä. Reilusti mannaryyni tippuilee ja aina koskettaessa pölisee. Voin kertoa että kyllä kulkeutuu mukana joka paikkaan.

Siellä missä minä olen villinä nuorison edustajana joskus himmaillut ja kouluja käynyt, on pitkä rivi korkeita kummallisen värisiä kerrostaloja, joilla kaikilla on nimi kyljessä. Hina, Kuula, Happo, Rumpu, Mylly, Kenno, Malmi, Kiisu, Nousu, Lyhty, Titaani (äidille kiitos nimilistasta, itse olin unohtanut). Vasta maalattuani ja nostettuani Kassalan pystyyn jäin kaipailemaan nimeä kylkeen.


 Lähikuvia vielä rapatuista pinnoista. Se on ihana.


Paras kun ei jää liikaa miettimään onnistuuko vai ei, senkun vaan mättää liimaa, ryyniä ja maalia. Tämä olisi voinut mennä niin monella tapaa pieleen, ja ollut pikkuisen hankala paikkoa enää. Onneksi kaikki meni kuten kuvittelin ja nyt minulla on ihana vaalean keltainen rapattu omakotikerrostalo.

Maalaukset on tehty hämärän aikaan joten voi olla jännä mennä huomenna katsomaan kuin jännältä se luonnonvalossa näyttää.=)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti