Pojan talo nousee hurjaa vauhtia kohti harjakorkeuttaan. Pikkuisen mainaa vaan alkaa kyllästyttää koko homma ja mieli mielii pienempiin hommiin. Sillä olenkin iltaisin massaillut paljon. Ei puuttuisi enää kuin yläkerran takaseinä ja parkkihallin höysteet, mutta kun ei inspaa niin ei inspaa. Siksi jätän sen nyt hetkeksi tässä hautumaan, onhan minulla kuitenkin jouluun asti aikaa... Tai sitten vajaa kuukausi, riippuen kumpaan juhlaan tähtään. Yläkerran lattiasta tuli kovin vihreä, mutta eiköhän sen saa vaalealla matolla pehmennettyä. Ja onpahan "poikien värinen".
Kassalan huonekaluja olen katselut sillä silmällä että ainakin yksi hylly ja kerrossänky muuttaa pojan taloon. Kassala on ollut pitkän aikaa jo samassa vaiheessa; sivuikkunoita pitäisi laittaa ja ovia parannella ja ennen kaikkea paljon huonekaluja ja pientavaraa puuttuu. Mutta minulla on ollut pitkään suurpiirteinen kausi, eli olen tehnyt taloja ja sitä sun tätä ilman sen kummenpaa päämäärää. Ehkä kaipasimme Kassalan kanssa taukoa, sillä nyt tuntuu että päivän tunnit eivät riitä kaiken sen suunnitteilla olevan toteutukseen.
Syyskuun alussa eksyin netin selailumatkallani Unelmia pienoiskoossa-blogiin. Ensimäisenä silmääni osui arvonta. Osallistuin ja voitin!!!!! MInä voitin jotakin!! Ja voin kertoa että on upea. Vieläkin saan itseni onnen horkkaan hypistelemäällä hedelmätarjotinta. Kannattaa muuten lukea blogiakin, aivan uskomattoman hieno!
http://unelmiapienoiskoossa.blogspot.fi/
Kuten kuvasta näkee olohuoneen hyllyt ovat hieman tyhjiä. Sama vika yltää jokaiseen huoneeseen...=) Mutta toisaalta aloitin kunnolla väkertelemään vuosi sitten ihan netin opastuksella, poika oli 1v ja tammikuussa palettiin sotkettiin myös vuorotyöt. Ajatuksia olisi hurjasti, mutta mitenkään ei riitä päivässä tunnit kaikkien toteutukseen. Onneksi mies antaa minulle harrastusaikaa melko usein.=)
Ensi kuussa on minun vuoroni saada synttäriswapin paketteja. Mie oon ko pikku tyttö, joka joulua oottaa. Minulle, minulle, lahjoja minulle!!=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti